Arvostelut käyttäjältä Arska

Hei Eadin!

Olet valinnut aiheen, joka noataa kipeitä muistoja monen lukijan mieleen. Siksi en lähde laatimaan arvostelua tekstillesi, mutta kommentin verran käsittelen sitä.

Luot tekstilläsi tapahtumaketjukuvauksen syvästä kaipauksesta, joka johtaa itsemurhan kautta haettuun lopulliseen ratkaisuun. Kerronnasta ei selviä, mikä on johtanut tuon kaivatun henkilön poismenoon. Onko siinä kyse tapaturmasta, sairaudesta vai onko siinäkin kyseessä itsemurha.
Tuolla seikalla ei sinällään ole merkitystä muutoin kuin siinä mielessä, että oman käden kautta tapahtunut kuolema on moninkertaisesti järkyttävämpi ja vaikeimmin ymmärrettävissä, ja se nostattaa jälkeenjäävien mielessä monenlaisia mietteitä siitä, olisiko ollut jotain tehtävissä. Jopa syyllisyyden tunteita tapahtumiin johtaneista seikoista.

Vaikka tarinassasi kerronnan päähenkilö hakee helpotusta omaan pahaan oloonsa äärimmäisen ratkaisun kautta, niin tarina ei lopu siihen. Ehkä kertomustakin olisi syytä jatkaa kuvailuun niiden rakkaitten tuskasta, jotka aina jäävät jälkeen.

Itsemurha ei ole ratkaisu. Se on pako elämästä.

------

Kirjoitat hyvin ja ilmaisukielesi on selkeää ja kuvailu nousee esiin tavallaan lempeän ymmärrettävässä muodossa. Saat lukijan mielenkiinnon sitoutumaan aiheen seuraamiseen, joten kerronnan seuraaminen on sujuvaa.
Jään mielenkinnolla odottamaan seuraavia tekstejäsi. Sujuvasta ilmaisustasi voisin päätellä kirjoittamisen olevan sinulle helppo ja luonnollinen tapa ilmaista itseäsi ja tunteitasi.

Kiitos tekstistäsi.

---Arska---

Tarina on mielenkiintoinen ja mukavan helppolukuinen. Kuten haavanlehtikin mainitsee, kirjoittamnen on onnistuneen sujuvaa.
Juoni etenee mukavaa tahtia ja on kiinnostavalla tavalla luotua. Joisssakin kohdin olin havaitsevani tekstissä pientä kankeutta, joka hieman karautti sujuvuutta hiekalle, muttei sentään kokonaisuuteen vaikuttanut mitenkään isommin häiritsevästi. Mittava kokonaisuus, joka todella piti kiinnostuksen yllä, vaikka lukemiseen pitikin muiden kiireitten vuoksi käyttää useampi yksittäinen lukukerta.

Hyvää työtä. Tarinasta voisi saada vaikka romaanin mittaisen teoksen. Alkuasetelmasta lähtien juoni puikkelehtii mielenkiintoisten yksityiskohtien kautta ja voisi löytää tiensä lukemattomiin uusiin seikkailuihin, ja ehkä tulevaisuudessa löytäkin.

Myllä minäkin pidin tästä. Tarina voisi istua myös tuonne satujen maailmaan, mutta pääasia on se, että se on luettavissa.

Joo, mystinen juttu tämä Pikku Asia todellakin on. Kerronta luo mukavan ja jopa leppoisan tunnelman, joka kuitenkin jollakin tasolla kätkee sisäänsä myös jännitteen.

Mitä Pikku Asialla on vielä edessään? Ainakin paljon opittavaa kissoista. Tarinaan jää kiinnostava vaihe loppuun, joka antaa odottaa tähän mahdollisesti jatkoa...?

Hyvin kuvailevaa tekstiä, jossa tuodaan vahvasti esiin sotavangin karut kokemukset vankileirillä. Kiinnostavalla tavalla kirjoittaja on onnistunut luomaan tarinaan sen sisäisen tunnelman.

Tuo loppuosan dokumentaatio ei sen sijaan saa varauksetonta hyväksyntääni. On totta se, että neuvostovankien kohtelu ei ollut mitään isompaa ylpeilyn aihetta tarjoavaa. On huomioitava tässä yhteydessä se, että Neuvostoliitto omilla valtapyrkimyksillään on vahintään yhtälailla vastuullinen sotavankien kohtelusta meillä Suomessa.
Suomi yllätettiin lähes varautumattomana sotilaalliseen konfliktiin. Ne voimavarat, jolla vähälukuinen ja heikosti varustettu armeijamme joutui puolustamaan maamme itsenäisyyttä piti toki käyttää omien rintamamiestemme toimintakyvyn ylläpitämiseen ja jos jotain jäi jäljelle, niin niillä sitten oli yritettävä sotavankien kohdalla pärjätä. Eihän kysymykseen voinut tulla tilanne, jossa rintamasotilaat olisivat riutuneet ravinnon puutteeseen ja sotavankien hyvinvointi olisi turvattu.

Suomen ja Neuvostoliiton välinen hyökkäämättömyyssopimus tuuditti päättäjät hyväuskoisesti siihen, että Neuvostoliiton esittämät vaatimukset olisivat hoidettavissa neuvotteluteitse, mutta kuten historia kertoo, luulo oli täysin väärä. Neuvostoliiton valtapyrkimykset ja tavoite Suomen miehittämiseen, eivät ehkä olsi jääneet siihen. Seuraavana olisi ehkä ollut vuorossa Ruotsi ja Norja. Siinä vaiheessa olisi suurvallalla ollut käytännössä hallinnassaan koko pohjoinen Eurooppa ja esteetön kulku Atlantille ja sitä kautta lähes rajattomat operointimahdollisuudet. Lisämausteena Suomem Petsamossa olleet maailman suurimmat nikkelimalmiot ja Ruotsin mittavat rautakaivokset.

Suomen ja Neuvostoliiton välinen sota on kahden vaiheen kokonaisuus. Talvi- ja jatkosota ovat toisiinsa nivoutuva ja erottelematon historian vaihe.

Se, että sotavankien kohtelusta pyritään kaivameen negatiiviset yksityiskohdat ja sillä syyllistämään sen aikaiset päätökset, ei palvele mitään tarkoitusta. Historia on historiaa ja ne faktat niiltä ajoilta on toki tunnustettava, mutta onko syytä lähteä tuomaan esiin näkemyksiä, jotka ovat tavallaan lähtökohtaisesti asenteellisia?

Sotavankien kohtelusta on toisenlaistakin tietoa. Heitä käytettiin maatiloilla työvoimana, koska miehet olivat rintamalla ja maatyöt piti saada hoidettua. Sotavangit saivat monissakin paikoissa hyvää kohtelua, söivät samoissa pöydissä talonvaäen kanssa, samaa ruokaa. Hoitelivat taloissa rengin töitä ja joissakin tapauksissa taisivat päästä jopa isännänkin hommmiin.
Kerrotaan tapauksista, joissa sotavangit itkivät joutuessaan palaamaan Suureen ja Mahtavaan. Monilla olisi ollut halu jäädä, mutta sitä ei " Isä Aurinkoinen" sallinut.

Oman näkemykseni mukaan suurin isänmaan petturi oli " Vanha Jokirosvo" itse. Kyseenalaistetaanko hänen kunniaansa? Monet kyseenalaistavat ja monet pitävät suurena sankarinaan.

Pidän jostakin syystä näistä runoistasi. Kuvaat niissä jollakin mystisellä tavalla luotua tunnelmaa käyttäen kiinnostavalla otteella moniulotteista sielunmaisemaa.

Tässä runossa on elementtejä, jotka istuvat juuri tähän syksyiseen ajankohtaan. viimeisen säkeen vertauskuvallinen kieliasu kuvaa hyvin pimeän yön varjoissa kulkijan mielialaa.

Hyvä tarina.

Mielenkiintoinen aihevalinta ja sen esiintuonti. Kerronta vie tarinaa eteenpäin juuri sopivalla tempolla, saaden lukijan mielenkiinnon juonen etenemiseen säilymään ja jopa lisääntymään kertomuksen edetessä kohti loppuratkaisuaan.
Loppuratkaisu on myös hyvin toteutettu ja yllättävä, ja mielestäni hyvin sopivalla tavalla täydentää juonirakenteen. Omaperäinen oivallus tuossa lopussa on, että vaikka lukijalle tulee ennakkoaavistus jonkin pieleen menosta, niin se mitä oikeasti tapahtu on yllättävää.

Mitä enemän toteutusta miettii, sitä hienommalta, jopa nerokkaalta ratkaisu tuntuu.

Todella hyvä.

Hyvin kirjoitettu tarinan osa, mutta tämä vaikuttaa vain osalta pidempää kokonaisuutta. Kerronta on hyvää ja pitää lukijan mielenkiinnon otteessaan.
Tähän kokonaisuuteen ei pääse täysin kiinni, koska avoimia seikkoja on aivan turhan paljon. Tämä on oletettavasti osa suurempaa kokonaisuutta, jossa selviää tuo helmen historia ja perusteet siihen, miksi helmi oli josakin, mistä se lienee piti toimittaa juuri tuohon kohteeseen.
Mistä helmen taika oli peräisin ja sen tarkoitus, sekä mihin muuhun helmeä tarvittiin?

paljon avoimia kysymyksiä kohosi lukijan mieleen, eikä tarina anna niihin vastausta tuossa otoksessa. Ehdottomasti tuo kokonaisuus olisi luettava. Pieni näyte herättää jo syvän kiinnostuksen tarinan arvoituksiin.

Woe tokkiisa, mitenkä tässä on käännä. Nehän ovat repliikkilöehe etumerkit karussa johonnii heleskuttii. Vian näeppä onnii Taina käyvvä mullen joskus aikaisemminnii, joten elkeepä alkaa ollenkaan tämän tarinan ruotimissee. Minäpä pyyvvän ylläpitoon nappoomuan poikkee koko kyhhäymelmän.

Näyttää siltä,että käyttämäni kirjoitusohjelman asetuksissa ei joku toimi. Repliikkimerkit olivat vielä siirtoikkunassa paikallaan.

Pahoitteluni sekavan tekstituottren laadusta.

---Arska---

Satuhan tämä on mitä suurimmassa määrin. Sadun elementit löytyvät, mutta juoneen olet saanut hauskan kierron. Karhu muuttuu perhoseksi ja perhonen sitten karhuksi. Rakkaus syttyy ja voittaa mahdottomimmatkin vaikeudet ja niinhän sen sadussa kuuluukin olla.

Kyllä tämän voi iltasatuna luikea perheen pienimmille ja varmasti ovat tyytyväisiä satumaiseen onnelliseen loppuun, vaikka se klassinen "sen pituinen se" onkin jätetty pois.

Oman kokemukseni mukaan tuo puute aiheuttaa peiton alta kuuluvan kommentin: " Lue toinen satu."

olipa mukaansatempaava tarina. Hienosti luotu seikkailuympäristö ja kiinnostavasti kerrottu tarina, jonka juonelliset käänteet jaksoivat luoda yllättäviä tapahtumia toisensa perään. varsinainen johtoteema uuden asuinympäristön löytymiseen ja siinä esiin nousevien käänteiden kuvailu jaksoi vetää lukijansa syvälle tarinan syövereihin.

Mukavaa ja viihteellistä kerrontaa, jossa minua erityisesti viehättää s, ettei kertomuksen jännitettä yritettykään saada nostatettua väkivaltaisin vaihtoehdoin.

Hyvä.