Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Hei Luinwen!

Kaunista! :D Aihe on yksinkertainen ja erittäin helposti luettava!

Muutama huomio.
Pilkuista pari sanaa. Otin kolme esimerkkiä.
Kirjoitat,
"...meidän olisi oikein mukava kävellä yhdessä, täällä puistossa.�".
"...kun me kävelimme kaupungilla, puistossa, joen rannalla.".
"Sade loppui enemmin tai myöhemmin ja sitten paistoi taas aurinko.".
Ajatukseni,
"...meidän olisi oikein mukava kävellä yhdessä täällä puistossa.�".
"...kun me kävelimme kaupungilla, puistossa joen rannalla.".
"Sade loppui enemmin tai myöhemmin, ja sitten paistoi taas aurinko.".
Eli pilkku erottaa lauseet toisistaan tai "halaa" päälauseen katkaisevaa sivulaisetta.
Ensimmäisessä lainauksessa erotit pilkulla tekemisen paikan, otin pilkun pois.
Toisessa erotit pilkulla lisämääritteen lisämääritteestä pilkulla. Otin senkin pois :D
Kolmannessa erotin päälauseen sivulauseesta pilkulla, sillä "ja sitten paistoi taas aurinko." ei ole yksinään selkeä, ja siksi sivulause.


Kirjoitat, "Juttelimme niitä näitä, emme mistään tärkeästä, sillä mikään ei ole painunut mieleeni, mutta sitten hän sanoi, kun tuli hiljainen hetki, kun hänestä tuntui, että hänen on pakko sanoa jotain ja murtaa tämä hiljaisuus:".
Tämä on hieman kankea ja vaikeasti luettavissa. Ajatus tulee lopulta selvästi esille ja kuitenkin vei pari lukukertaa että ymmärsin. Sinne joukkoon on mielestäni sujahtanut myös yksi sopimaton "ole" - sana.
Ajatukseni, "Juttelimme niitä näitä, emme mistään tärkeästä, sillä mikään ei painunut mieleeni. Olimme hetken hiljaa, ja aina kun tuli hiljainen hetki hänestä lopulta tuntui, että hänen on pakko sanoa jotain ja murtaa hiljaisuus:".
En väitä että tuo on paras ratkaisu, mutta ajatuksena.

Ajatuksesi on kaunis (hieman toistoa). Eli se, että jostain ei niin kovin merkittävästä jää muisto, joka säilyy aina! Hieno ajatus! Tai kenties ei voi sanoa ihmissuhteen olleen merkityksetön, mutta kuitenkin :D

Kiitos novellista!

Hei FinGhost!

Aihe on selvästi lähellä sydäntäsi! Ja kenties tuo uni ei ole niin kaukana todellisuudesta kuin monet uskovat.

Sitten hieman tekstistäsi.

Koeta kirjoittaessa välttää täytesanoja. Annan pari esimerkkiä.
Kirjoitat, "Huomasin huoneessa ikkunan, ja menin katsomaan,...".
Ajatukseni, "Huomasin ikkunan, ja menin katsomaan,...".
Kirjoitat, "Kaikki rakennukset joita ikkunasta näin olivat myös pilvenpiirtäjiä."
Ajatukseni, "Kaikki rakennukset joita näin olivat pilvenpiirtäjiä.".
Eli kannattaa miettiä, miten tarinaa saa selkeytettyä ja kiteytettyä. Sanat kuten myös, melko, aika jne. ovat monesti tarpeettomia. Myös se että jos aikaisemmin on katsottu ikkunasta, kertoo siitä, että ikkunasta katsellaan edelleen. Eli kirjoita vain se, mikä on pakollista.

Sinulla on selvästi selkeä mielikuva miljööstä ja rakennuksista. Kuitenkin sen kuvailu "synkällä" ja hieman yksityiskohtaisella tavalla lukijalle jäi mielestäni hieman vajaaksi. Annan esimerkin.
Kirjoitat, "Poistuin rakennuksesta ja astuin pihalle.".
Olisin toivonut hieman tarkempaa kuvailua. Esimerkiksi miten päästiin alas niin korkealta? Oliko pilvenpiirtäjä hotellimainen vai "normaali" kerrostalorappuinen? Oliko pilvenpiirtäjissä kivi vai lasiseinät tai muuta erikoista? Miten ihmiset pukeutuivat?
Eli noin hienosti mietitystä miljööstä löytyisi varmasti paljon kuvailtavaa, joka avaisi maailmaa lukijalle hieman lisää.

Pari sanaa toistosta.
Kirjoitat, "Kaikki rakennukset olivat pilvenpiirtäjiä, ilma oli tunkkaista, autot lensivät,...".
Eli tuo "ilma oli tunkkaista" tuli lyhyessä ajassa kolme kertaa. Halusit sitä selväti painottaa, joten ajatukseni siihen olisi seuraava: "Raskas, metallinen haju pisteli keuhkoissa. Saasteita oli niin paljon, että ilmaa saattoi miltei halkoa käsillä. Hengittäminen oli työlästä ja hiha oli pakko laittaa suulle suojaksi.".
Ei kenties paras saatavilla oleva vaihtoehto, mutta ajatuksena. Eli ei toistoa, vaan vaihtoehtoisella tavalla kirjoittamista.

Novellisi oli ajatuksia herättävä! Ehkä hieman jopa yliampuvana sen sanoma oli selkeä: muutos on tultava tai sitten tulee tuho.

Hyvä!

Kiitos!

Hei kotikirjailija!

Harmittaa, kun joudun taas pahoittelemaan viivästynyttä palautetta! Oma kirjoitustyö vie niin paljon aikaa, että on tullut tätä hieman laiminlyötyä.

Asiaan. Persoonallinen kirjoitustapasi ei ainakaan ole kadonnut minnekään! Novelliasi on todella mukava lukea! Juoni etenee tasaisen varmasti ja itse asiassa jo odottelinkin, että kauanko kestää että vouti saa kenkää! :D

Muutamia huomioita.

Alkuun pikkuinen pilkkujuttu.
Kirjoitat, "Tibsy selitti ja kertoili sitten perunan viljelystä...".
Ajatukseni, "Tibsy selitti, ja kertoili sitten perunan viljelystä...".
Vastaavia oli muutamia muitakin tekstissä, eli virkkeen lauseiden väliin pilkku.

Muutamassa kohdin jouduin lukemaan pari kertaa selvittääkseni, mitä oikein halusit kertoa.
Kirjoitat, "...hopeakuusten alla seisoi kahdeksan toista metriä korkeita olkitötteröitä.".
Mielestäni virke on hieman vaikeasti ymmärrettävä ja ohessa ajatukseni.
"...hopeakuusten alla seisoi kahdeksan, hieman toista metriä korkeaa, olkitötteröä.".
Eli pilkutin ja lisäsin pikku määreen, jotta virke olisi selkeämpi. En tiedä onnistuinko, mutta ajatuksena.

Tunnut todella tietävän mistä kirjoitat. Maalaisjärki tunkeutuu tekstistä lukijan naamaan ja olet selvästi perillä siitä, mitä metsästä saa ja miten ennen on elelty! :D

Tobiaksen kanssa käyty dialogi oli hyvä, ja kuitenkin jossain vaiheessa en heti tajunnut, että Tuuri ja Tabias eivät olleetkaan enää kahden. Tähän mielestäni vaikuttaa myös kappalejako, joka selvästi kertoisi, että yksi tapahtuma loppui ja toinen alkoi.

Reiluun rangaistuksenjakoon tottuneena ja se, että kaikissa novellin rikoksissa oli selkeä, työllä korvattava linja, koin lukijana (ja myös miehenä), että raiskauksesta oli jopa kohtuuton rangaistus. Tuli sellainen tunne, että nyt hypättiin henkilökohtaiselle alueelle :D En väitä, että olisin raiskaajien puolella, mutta että kassit narikkaan...
Olet kirjoittanut erinomaisesti ja "reilusti". Novellista huokuu kaipuu tasa-arvoisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Kuitenkin mainitsemani rangaistus tuntui siltä, että kirjoittajan objektiivisuus katosi. Kustannustoimittajani sanoi minulle, että kirjoittajan tulisi pyrkiä säilyttämään objektiivinen linja. No joka tapauksessa en tiedä miten henkilökohtainen aihe Sinulle on ja voin sanoa, että ainakin raiskaaja sai ansionsa mukaan! :D

Yksi kapppale oli sekava. Kopioin sen tuohon alle, enkä useasti luettuani saanut siitä tolkkua.
Kirjoitat, "Syynä sanoihin oli se, että kapteenin into sammunut, eikä kreivittären käskyjä enää toteltu yhtä vikkelästi kuin aluksi. Käytännön töistä vastuun sai puolen tusinaa palvelijaa. Heidät valittiin arvalla niistä, joista hovimestari halusi päästä eroon. Ohjeeksi annettiin, ettei torppia saanut verottaa vaan ruoka oli ostettava tai pyydystettävä.".
Tämän tarkotus jäi minulle hämärän peittoon.

Sinulla on edelleen mieletön taito heitellä vertauksia, jotka saavat ainakin minut hymyilemään. Alla mielestäni yksi parhaista!
"– Nuohan on laihempia kuin orjan aasi keväällä."
Aivan huippua!!! :D Hyvä!

Kiitos taas mahtavasta tarinasta! Tuurin touhuja on ollut ilo seurata!!!

Hei cherry!

Nyt alkaa olla klassisen teoksen henkeä ilmassa! Poika, joka on vanki ja poikkeuksellinen, luo pohjaan todelliselle Romeo ja Julia tarinalle! Hienoa!

Tässä palautteessa nostan pari asiaa esille. Hieman vanhan kertausta ja hieman uutta.

Kannattaa tarkkaan miettiä missä aikamuodossa haluaa kertoa. Tarkoitan tällä sitä, että koko tarina etenee samanlaisella kerronnalla, ja homma pysyy itsellä kasassa.
Kirjoitat,
""Ja sinun tarkoitus oli tulla vangiksi?" kysyin.
"Niin. Olen ollut täällä jo vuoden."
Nyökkäsin. "Minun täytyy mennä nyt, oli kiva tavata." sanon.
"Muuten, tykkäätkö olla uhri?" kysyn vielä ovella.
"Kuka nyt haluaisi?" Derek kysyy.
"Ehkä voin tehdä asialle jotain." sanon salamyhkäisesti ja pujahdan ulos.
".
Tässä mielestäni ongelmana on se, että kerrot sekä menneessä, että nykyisessä ajassa. Alla korjaukseni, jos se hieman selkiyttäisi, mitä ajan takaa.
""Ja sinun tarkoitus oli tulla vangiksi?" kysyin.
"Niin. Olen ollut täällä jo vuoden."
Nyökkäsin. "Minun täytyy mennä nyt, oli mukava tavata." sanoin ja pyrähdin ovelle. "Muuten, tykkäätkö olla uhri?" kysyin vielä.
"Kuka nyt haluaisi?" Derek kysyi nuivasti.
"Ehkä voin tehdä asialle jotain." vastasin salamyhkäisesti ja pujahdin ulos.
".
Eli muutin sanan "kiva" sanaksi "mukava", sillä kiva tuntuu hieman puhekieleltä. Muutin kaikki kommentit menneeseen aikamuotoon esim. "sanon" - "sanoin", "pujahdan" - "pujahdin", sillä tässä hetkessä tapahtuvaa on mielestäni hankalampi kirjoittaa.

Vielä hieman sanavalinnoista.
Kirjoitat, "Nielaisin ja ojensin käteni, joitten kämmen osat muodostivat pienen kupin, poikaa kohti.".
Ajatukseni, "Nielaisin ja ojensin käteni, joiden kämmenet muodostivat pienen kupin, poikaa kohti.".
Eli koetin hieman selkeyttää kämmenajatusta (kämmenosat on muuten yhdyssana :D ).

Sellainen, jonka unohdin aikaisemmin laittaa palautteeseen, on nuo useat, perättäiset pisteet. En suosittelisi niitä kylvettävän liikaa, vaan korvata joko pisteellä tai pilkulla.
Annan aiheesta pari esimerkkiä, joista mielestäni ensimmäiseen se sopii ja toiseen ei.
Kirjoitat, "Kerrataanpä vielä..siis 18 vuotta sitten, kun...)".
Tässä (eli dialogissa) kolme pistettä on hyvä (paitsi että unohdit niistä yhden :D ).
Kirjoitat, "Hetken ihmeteltyäni mitä oli tapahtunut tajusin makaavani sängyl ja...veden alla! Nousin istumaan ja tarkastelin vähän aikaa itseäni..olin ihan normaali paitsi että..kiljaisin.".
Tähän katkelmaan useampi piste (joita pitäisi olla aina kolme) ei sovi. Alla oma ajatukseni, jota myös muokkaisn hieman pilkkujen osalta ja hitusen muutenkin.
"Hetken ihmeteltyäni mitä oli tapahtunut, tajusin makaavani sängyllä ja tajusin olevani veden alla. Nousin hädissäni istumaan ja tarkastelin vähän aikaa itseäni. Olin ihan normaali, paitsi että kun katseeni kulkeutui jalkoihini, kiljaisin.".
En tiedä oletko kanssani samaa mieltä, mutta kerroinpahan mielipiteeni! :D

Hyvä tarina, jonka olet jo pohjustanut niin hyvin, että mahdollisissa jatko-osissa on potentiaalia vaikka mihin!!!

Hyvä! Kiitos!

Kiitos kolmannesta osasta cherry!

Tämä olin selvästi pisin osa! Ja mielestäni samalla onnistunein! Erityisen mielenkiintoiseksi homma meni elementtien kanssa! Hieno idea!

Ihan alkuun palaan hitusen pariin aiempaan palautteeseen, täytesanat, dialogi ja tunnelma.
Kirjoitat,
"Tunsin kuinka kyynel pisara vieri poskeani pitkin.
"Kaikki hyvin, kultaseni, vannon että Meganilla on kaikki jyvin."
"Tiedän, ikävöin häntä niin." sanoin.
"Älä mieti sitä nyt, lupaa se minulle." Louisa sanoi.
"Selvä, yritän." sanon.
"Hieno kultaseni." Louisa sanoi.
"Onko sinulla nälkä?"
"Ei." sanoin.
".
Ajatukseni,
Tunsin, kuinka kyynel vieri poskeani pitkin.
"Kaikki hyvin, kultaseni, vannon, että Meganilla on kaikki hyvin."
"Ikävöin häntä niin." nyyhkytin.
"Älä mieti sitä, lupaa minulle." Louisa puristi minua syliinsä.
"Selvä, yritän." vastasin ja pyyhkäisin kämmenselällä silmiäni.
"Hienoa kultaseni." Louisa hymyili ja katsoi minua syvälle silmiin. "Onko sinulla nälkä?"
"Ei." vastasin pudistellen hennosti.
".
Eli käytät paljon ainoastaan "sanoi" ja "sanoin" termejä. Koetin hieman elävöittää dialogia ja korvasin yhden "sanoin" sanalla "vastasin". Korjasin myös pari pikku näppihäiriöta.

Nyt halusin ottaa kantaa myös pilkkuihin.
Pari esimerkkiä.
Kirjoitat, ""Niin se on mereneläville sama kuin ihmisille McDonald's" Koralli kertoo.".
Pilkutettuna, "Niin, se on mereneläville sama, kuin ihmisille McDonald's" Koralli kertoi.".
Eli virkkeen pää- ja sivulauseet tulee erottaa aina pilkulla. Ja pääasiassa "kuin", "jotta", "että", "kun" jne, eli konjunktiot ovat sanoja, jotka erottavat virkkeen eri lauseet. Niitä ennen tulee käyttää pilkkua.
Toinen esimerkki, ""On aika paljastaa elementti!" Louisa huutaa ja kuljettaa minut salin toiseen päähän jossa on vyötärölleni ulottuvia kiviä.".
Pilkutettuna, ""On aika paljastaa elementti!" Louisa huutaa, ja kuljettaa minut salin toiseen päähän, jossa on vyötärölleni ulottuvia kiviä.".

Pikkujuttuna yhdyssanat ja se, että koeta välttää puhekielen ilmaisuja, kuten "ripsaria", joka ilmeisesti on ripsiväriä :D
Muutamia huomaamiani yhdyssanavirheitä:
"vaatetuspalvelijat", "kirkkaanpunainen" (voi kirjoittaa myös erilleen), "suosionosoituksiin", "kylmävirta" ja "yläkerta". Nämä ovat kaikista osista noukittuja. Tarkkuutta niiden kanssa :D.

Hyvää saagaa olet saanut aikaiseksi! Mahtavaa!

Kiitos!

Hei taas cherry!

Nyt alkaa olla jo novellissa taustat selvillä! Hieno ajatus!!!

Suurin asia tässä osassa oli mielestäni kuvailun vähyys ja tietynlainen tunteellisuuden puuttuminen, joka tulee esiin erityisest dialogeissa.

Annan tästä pari esimerkkiä.
Kirjoitat, ""Äiti!?" sanon."
Ajatukseni, ""Äiti?" huudahdin ja katsoin naista pitkään, pidätellen henkeäni innostuneena.".
Otin myös tuon toisen välimerkin (! - merkki) pois ja korvasin sen kuvailemalla huudahduksen.

Toinen esimerkki.
""Kiitos tytöt, voitte nyt mennä." Louisa sanoo ja kaksoset poistuvat.".
Ajatukseni, ""Kiitos tytöt, te voitte nyt mennä." Louisa viittasi hymyillen kaksosille ja nämä niiasivat notkeasti ja syvään, ennen kuin poistuivat.".
En tiedä miten koet ajatukseni, mutta ainakin hieman vertailukohtaa.

Kuvailuun liittyen vielä tuo linna / palatsi.
Kirjoitat, "Linna oli hyvin suuri ja siinä oli kolme tornia sekä parveke ja paljon ikkunoita. Linna itsestään oli vaaleansininen".
Ajatukseni (lisäsin nyt asioita, joita jäin lukijana kaipaamaan, "Linna seisoi ylväänä korallikielekkeen reunalla. Se oli hyvin suuri ja kolme tornia kolme tornia kohosivat ylväinä kohti pintaa. Niiden keskellä kohosi kupolikattoinen rakennus. Torneissa näkyi parvekkeita ja kaikkialla oli paljon ikkunoita. Linna oli väriltään vaaleansininen.".
Eli se mitä hain oli hieman tarkempi kuvailu sekä se, missä linna oli, sillä se lisää heti tunnelmaa ja luo mielikuvia.

Kuitenkin novellisi etenee mielenkiintoiseen suuntaan ja tarina ja ympäristö ovat hyvin kauniita!

Hyvää työtä!

Hei cherry!

Laitan nyt kaikkiin osiin palautteen kerralla, joten laitan hieman huomioita kaikkiin (monet asiat toistuvat jokaisessa osassa).

Kokonaisuutena tarina oli mainio! Tapahtumien ympäristöt olivat selkeitä ja kauniita!

Juoni lähti nopeasti etenemään, joka novelleissa on aina hyvä asia.

Muutamia huomioita.
Kirjoitat, "Frisbee lensi suoraan mereen.".
Eli täytesanat. Tuossahan ei välttämättä tarvita sanaa "suoraan", sillä lukija olettaa, että jos frisbee lentää mereen, se lentää sinne suoraan. Eli se, mitä koetan sanoa on se, että jos frisbee ei lennä suoraan, se on hyvä kertoa.
Esimerkiksi, "Frisbee lensi hiuksen hienosti Meganin sormien yli, kopsahti puuhun ja kimposi mereen.".

Toinen esimerkki täytesanoista.
Kirjoitat, "Jalkojeni tilalla sängylläni oli pyrstö.".
Aikaisemmin kerroit, että päähenkilö makasi sängylla, eli oma ajatukseni olisi seuraava:
"Jalkojeni tilalla oli pyrstö.".
Ero on pieni, mutta turha toisto jää pois.

Sijapäätteet.
Eli virkkeissä ja lauseissa tulisi kaikkien sanojen sijapäätteiden olla samanlaiset.
Kirjoitat, ""Olet Tulsaniassa, veden alainen valtakunta." Melody kertoi.".
Annan tähän kaksi ajatusta, miten saman asian voisi sanoa.
"Olet Tulsaniassa, vedenalaisessa valtakunnassa." Melody kertoi.".
"Tämä on Tulsania, vedenalainen valtakunta." Melody kertoi.".
Korjasin myös tuon pienen yhdyssanahäpsyn :D

Novelli on kuitenkin hyvin etenevä, sujuvasti kirjoitettu ja mieleskäs lukea!
Tarinasta näkee, että olet miettinyt ympäristöä ja henkilöt ovat Sinulle hyvin kirkkaita ja selviä!

Kiitos!

Hei Autiotalon seinäruusu!

Melko erikoisen runon olet kirjoittanut! :D
Erityisesti nimi oli hitusen outo. En oikein ymmärtänyt sitä.

Minun on runoja todella vaikea arvostella, enkä googlestakaan löytänyt kunnon ohjetta.

Mietin koko runon ajan, oliko päähenkilö mies vai nainen ja kallistuin hitusen naisen suuntaan. Se olisi kenties voinut olla hitusen selkeämpää.

Pidin runon tunnelmasta! Se ilmeisesti onkin yksi runon tärkeimmistä tekijöistä. Runojen jännittävyys liekin juuri siinä, että ne jättävät todella paljon lukijan vastuulle. Tässä olit onnistunut mainiosti!

Tietty "inhoittavuus" oli myös läsnä. Oletan, että pyrit myös siihen. Miljöö tuntuu hieman "jakomäkiläiseltä" ja nuhjuiselta :D Viinaa, keittiöveitsiä ja väkivaltaa.

Ilmeisesti runoihin kuuluu se, että kaikki äidinkielelliset asiat, kuten isot alkukirjaimet ja pilkut huljautetaan pöntöstä alas.

En oikein osaa muuta sanoa, kun että oli todella viihdyttävä lukea runoasi! Se eteni sujuvasti ja tarinaa (ajatusta) oli helppo seurata!

Kiitos paljon!!! :D

Hei pantteri!

Mielenkiintoinen alku! Juonessa on jotain oudon taiteellista, jota en osaa oikein kuvailla. Koetan selittää.
Miehen saapuessa sisään, tuntui oudolta, että Helena ei halunnut oitis tietää tästä jotain lisää tai kysellä, miksi mies oli ulkona moisessa säässä haahuillut. Kuitenkin tapa, jolla nainen tiesi, mitä mies tarvitsi, ja ohjasi tämän suihkuun ja jäi ajatuksineen lukemaan kirjaa, oli kiehtova!!!

Pari huomiota.
Kirjoitat, "20 vuotias nainen katsoi olohuooneesta ikkunasta ulos.".
Aivooni kopsahtaa aina ikävästi numerot kaunokirjallisessa tekstissä. Eli itse suosin 20 sijaan kaksikymmentä...vaikkakin se on hieman työläämpää.
Samasta lauseesta hieman kielioppijuttua. Luulisin, että tarkoitat tuossa, että nainen katselee ikkunasta, joka on olohuoneessa (elikkäs seisoskelee siellä olohuoneessa), eli silloin suomenkielessä olohuone "omistaa" ikkunan, josta katsellaan ulos.
Eli, "Kaksikymmentävuotias nainen katsoi olohuoneen ikkunasta ulos.".
Eli vaihdoin olohuone - sanan genetiivi - muotoon, eli omistusmuotoon.

Hiukkaisen huomauttaisin siitä, että noita "joka", "mikä", "jotka" jne. sanoja kannattaa koettaa hieman vältellä ja etsiä sulavampia tapoja sanoa sama asia.
Kirjoitat, "Häntä ei häirinnyt kastuminen, koska hän asui talossaan, joka oli meren lähellä.".
Ajatukseni, "Häntä ei häirinnyt kastuminen, koska asui talossaan meren lähellä.".
Jätin tuon "joka oli" osion pois ja lisäksi "hän" sanan, sillä "asui" - sana itsessään jo viittaa häneen.
Pikkujuttuja nämä, ja silti halusin niistä nipottaa :D

Mieskunnan edustajana on pakko sanoa, että jos mies on komea, niin se on komea märkänäkin, lössähtäneillä hiuksilla ja haisevana :D Kuitenkin "tölläämään" on ihan huippu sana! :D

Vuoropuhelu, ja erityisesti se, kun Helena kertoo vanhemmistaan, on todella hyvä! Sait luotua siihen mahtavasti tunnelmaa!
Erityisesti, "-Hän....Äitini ja isäni hukkuivat mereen.". Tuo "Hän..." luo mahtavan tunnelman ja mielikuvan siitä, kuinka nainen hetkeksi painaa päänsä, nostaa sen ja jatkaa! Hyvä!

Novellin nimi Veden kansa suorastaan huutaa tarinalle jatkoa, sillä nyt saimme lukea vain kastuneesta miehestä! :D

Kiitos pantteri!

Hyvin jatkuu Kati Rinne!

Täytyy sanoa, että mielikuvituksesi on todella huippu!

Hieman jännityksellä odottelin, että minkälainen olio tuo Paha Kyy mahtaa olla, ja olin kyllä positiivisesti yllättynyt!

Hyvin kuvailtu taistelu! Tapahtumat oli helppo nähdä oman sielun silmin ja koko tilanne eteni erinomaisesti!

Annan taas hieman palautetta siitä. kenen silmin kerrotaan.
Kirjoitat, "Jatkoimme matkaa hiljaa ja mietiskelimme ja muistelimme eri loitsuja ja testasimme niitä loitsuja joita emme osanneet. ".
Ajatukseni, "He jatkoivat matkaa hiljaa, mietiskelivät ja muistelivat eri loitsuja ja testasivat niitä loitsuja, joita eivät osanneet.".
Eli muutin hieman kertojan roolia ja sitä, miten kerrotaan. Tuo Sinulle vain esimerkkinä eri vaihtoehdosta!

Kuvailuun hieman.
Kirjoitat, "...kuin Aarnikotkalla, jalat olivat hämähäkin, häntä leijonan ja pää kotkan paitsi että se oli sininen.".
Ajatukseni, "...kuin Aarnikotkalla, jalat olivat kuin hämähäkillä, leijonanhäntä ja kotkanpää, paitsi että sininen.".
Eli koetin antaa hieman jouhevamman vaihtoehdon...tiedä sitten onnistuinko :D

Lisää huippunimiä! Odestry on huikea nimi!

Olet kuin ammattilaiskäsikirjoittaja! Jätät tarinan jatkon auki jokaisen osan lopussa ja aloitat heti tykittävällä toiminnalla!

Kiitos! Jään odottamaan jatkoa!!!