 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Unto Laaja!
Onpas jotenkin todella latistava ja ahdista tunnelma! Hyvin kirjoitettu! :D
Jännittäviä mielikuvia. "Teen mitä käsketään, huoneen vuokraa vastaan.". Tämä erityisesti saa pohtimaan, tekeekö henkilö vuokranantajan käskyjen mukaan, eli maksaako luonnossa, haravoiko pihaa jne, vai tekeekö töissä mitä käsketään, saa rahaa ja maksaa sitten. Ja erityisesti tuo sana huone luo ristiriitaa. Hyvää työtä!
Hieman päämäärättömältä vaikuttaa. Varsinaista juonta ei ole, vaan enemmänkin tulee mielikuva ajatusvirrasta ja jonkin tunteen, kenties vain hetkellisen, kuvailusta. Tuo ajatusralli voisi tapahtua ihmismielessä aivan hetkessä, silloin, kun näkee tutun kadunkulman ja ahdistus iskee.
Varasit loppuun hieman uskoa tulevaan. En tiedä onko se hyvä, mutta jotenkin se jää pinnalliseksi ja irralliseksi. Ihan kuin et olisi keksinyt muuta tapaa lopettaa. Eli koetan sanoa, että kun koko tekstin alku on synkkää ja masentavaa, ja viimeisellä rivillä löytyy usko, joka on kuitenkin hatara, ja johon jotenkin oudosti kytket maaseudun, kuin pelastavana voimana. Tuntui omituiselta :D
Yhtä kaikki. Osaat kirjoittaa, ja olisi mukava nähdä Sinulta muunkinlaista kirjoitusta, kuin pelkkää ajatusvirtaa!
Kiitos!
