 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Loviisa V!
Pidän tavastasi kirjoittaa. Helppo lukea!
Igan alkuun turhan kirjoittamisesta. Tuo alku voisi olla vain "Sade rummutti ikkunoita ja maisema peittyi tiheään sumuun.".
Tosin jos sataa niin käsittääkseni sumu ei silloin nouse.
Mieti nuo konjunktiot tarkkaan. Syksy, jota Celine vihasi. Ei syksy, mitä...
Kirjoitat, kuinka pelko jysähti Celineen jne. Käytät siinä lauseenvastikkeita, jotka mielestäni eivät tuohon kohtaan sovi.
Ajatukseni: "Pelko tärisytti Celineä, kun hän nousi pulpetista ja käveli luokan eteen.".
Toistelet epätoivoa, pelkoa, uskoa, nousevaa rohkeutta ja jälleen epäuskoa ja pelkoa ennen laulua. Vältä liiallista toistoa.
Kivan miellyttävä ja lämmin tarina! Hyvin luot synkkyyttä ja draamaa, mutta luot kuitenkin kauniin, joskin hieman kliseisen lopun.
Muista pilkut ennen konjunktioita ja kun käytät vertauksellisia mielikuvia tai kuvailet jotain, niin varmista lukemalla uudestaan, että kirjoittamasi toimii :)
Kiitos!
