Review Detail

Hei enskuw!

Pahoittelen palautteen annon viivästymistä!

Tarinasi on kaunis! Mielestäni on tärkeää, että tällaisessa tarinassa kylmä puisto väistyy muistojen tieltä, ja onnistuit tässä mainiosti! Hyvä!

Muutama huomio.
Kirjoitat: "puiston penkille kertyi koko ajan enemmän ja enemmän...".
Mielestäni novellisi tyyliin ei sovi (tai yleensäkään tunnelmaan lumesta) sana kertyi. Itse käyttäisin esimerkiksi leijui tai satoi rauhallisesti.
Muuten tunnelma alussa on hyvä!

Pari juttua pilkuista.
Kirjoitat: "Katselin tyhjää lumisateen peittämää puistoa ja päädyin yhä uudestaan katsomaan puiston penkin toista puolta ja ajattelemaan miksi se oli yhä tyhjä.".
Eli pilkkuja ei ole lainkaan.
Ajatukseni: "Katselin tyhjää, lumisateen peittämää puistoa, ja päädyin yhä uudestaan katsomaan puiston penkin toista puolta, ja ajattelemaan miksi se oli yhä tyhjä.".
Eli erotin virkkeen lauseet toisistaan, sekä erotin "luettelomaisen" tyhjää - sanan loppulauseesta.

Käytät termiä "...rupesin kaivautumaan kehooni.".
Kohtaus on kaunis ja rakaisevassa osassa tarinan etenemisen kannalta, ja siksi puhekielen ilmaus "rupesin" ei mielestäni sovi.
Korvaisin sen "lähdin hakeutumaan sitä kohti" tai "etsin määrätietoisesti sitä lisää.". Tai muuta vastaavaa. En tiedä oletko samaa mieltä, kyseessä on kuitenkin vain minun näkemykseni :)

Olet luonut hienon, ja hyvin kirjoitetun, tunnelman muisteluihin ja lintuun. Hyvä!

Kenties alkuvaikutelma hennosta lumisateesta katoaa, kun monesti kerrot lumen täyttämästä puistosta. Sinulla on selvästi kirkas näkemys puistosta, ja kannattaa tarkkaan miettiä mitä, ja miten, siitä haluaa kertoa.

Kiitos tunteellisesta novellista!