 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Poketopi!
Kiva kun otit haasteen vastaan! :) Kaunis alku. Tunnelmallinen ja mielenkiintoa herättävä. Siitä käy heti ilmi, että jotain on menetetty. Tuli halu, että haluanpa lukea tätä lisää! :) Hyvä!
"En sellaista kovaa mitä syksyllä tulee, vaan sitä kevyttä kesäsadetta".
Ajatukseni:
"En sellaista kovaa mitä syksyllä tulee, vaan kevyttä kesäsadetta".
Eli vältä turhia sanoja. Mieti mitä täytyy lukijalle sanoa ja mitä ei.
"...kun tuli hänen aika?"
"...kun tuli hänen aikansa?"
Sen aika, hänen aikansa, heidän aikansa, minun aikani, sinun aikasi, se aika jne.
Vältä kankeuksia.
"Kipu oli kokoajan kova, mutta ehkä minä sen ansaitsin.".
AJatukseni:
"Viiltävä kipu kesti pitkään, mutta kai minä sen ansaitsin.".
Tämä oli erittäin hyvä! Tunteellinen ja lempeä, odottavan kaunis. Siltikin jäin kaipaamaan jotain syvempää. Toit lapset ja oman isän, ne toimivat hyvin, mutta miksi itsemurha? Se ei tuntunut loogiselta. Jos kerran on lapset ja asiat hyvin (et antanut viitteitä mistään muusta), niin mikä sai ajamaan kallioleikkaukseen?
Kirjoitat kauniisti ja taidokkaasti. Tekstiä on miellyttävä lukea, eikä virheitä juuri ole. Silti mielestäni yksi tällaisen teoksen tärkeimpiä juttuja jäi uupumaan. Ja se on motiivi. Sitä jäin kaipaamaan.
No joka tapauksessa tämä oli mainio! Kiitos, että jaoit sen luettavaksi! :)
