Arvostelut käyttäjältä Oriodion

Tässä saattaa olla ihan mielenkiintoinen mysteeri taustalla, mutta mielestäni se ei täysin tässä välity lukijalle.

Minäkin sanoisin että tarina olisi hyötynyt prologista. Tässä ei oikein pääse sisään siihen että mitä mysteeriä tässä nyt oikein ratkotaan. Joku Taina on ilmeisesti joskus murhattu. Mutta tämä jää kovin etäiseksi asiaksi. Lukijalle pitäisi mielestäni antaa enemmän yksityiskohtia tästä. Tai jos prologi ei toimi juonen rakenteen kannalta, niin alkuun vaikka joku keskustelu missä kunnolla kerrotaan kaikki mitä tuosta keissistä tiedetään.

Kerronnassa olisi myös paljon parannettavaa. Tässä kerrotaan tapahtumia hyvin suoraan siten kuin ne tapahtuvat. Vähän niin kuin raportoidaan hahmojen tekemisiä. Voisit vaikka vähän avata hahmojen omia ajatuksia. Niin pääsisi paljon paremmin heihin kiinni, ja näkisi samalla heidän persoonallisuuksiaan. Tai keksiä jotain muita tapoja herättää lukijassa mielenkiintoa. Nyt tämä on vähän tällaista kaavamaista juonen eteenpäin kuljettamista.

Kieliopista, niin ainakin yhdyssanavirheitä ja jotain muitakin oli jonkun verran. Jos tarina on hyvä niin ei pienet tällaiset virheet niin haittaa, mutta vähän ne hankaloittaa tässä kuitenkin lukemisen sujuvuutta.

Tässä kuljetetaan kahta tarinaa eteenpäin rinnakkain. Toisaalta Johanneksen ja Lailan rikosjuttu, ja sitten Simon ja Igorin... mikä? Jotain juonittelua siinä on, Simo päässyt valtuuston puheenjohtajaksi, ja jotain hämärää meneillään. Mutta miten tämä liittyy varsinaiseen tarinaan? Sen olisi mielestäni voinut jo tässä vaiheessa tehdä lukijalle selväksi.

Lopussa oli ihan hyvä koukku, kun tuo vanha nainen ehdotteli palaamaan asiaan muutaman päivän päästä konvehtirasian kanssa. Tietää siis ilmeisesti jotain. Ehkä tästä vielä kehittyy jotain mielenkiintoista.

Tähän loppuun, niin vielä mietityttää, että miten vahvasti tämä pohjautuu tositapahtumiin? Tulkitsin tämän niin että nuo murhat on oikeasti tapahtuneita, mutta nämä hahmot jotka nykyajassa niitä lähtee selvittämään täysin keksittyjä?

Ihan kiva tällainen selvästi japanilaistyyliseen maailmaan sijoittuva samuraitarina. Juoni oli ihan toimiva, mutta aika peruskamaa, ei mitään hirveän yllätyksellistä tai erityistä.

Näissä pitemmissä tarinoissasi sanoisin että varmaan eniten voisi parantaa tekemällä hahmoista persoonallisempia ja mielenkiintoisempia. Nämä oli sillä lailla ihan ok, että kaikki täyttivät paikkansa tarinassa, mutta eivät mitenkään erityisesti painuneet mieleen.

Yksityiskohta, joka ainakin itselläni jäi tästä tarinasta eniten mieleen, oli Kaito Nun kivisilmä. En usko että kiven heittäminen silmään oikeasti menisi ihan noin, mutta mielenkiintoinen tapaus kuitenkin. :D

Vau, hienoa riimittelyä. Hyvin olet löytänyt sopivia sanoja joka kohtaan, jotka luo sopivan kaihoisan tunnelman hyvästeille. En hirveästi lue runoja, mutta tämä oli kyllä ihan parhaasta päästä.

Hmm... ihan hyvin kirjoitettu, ja sinänsä mukavaa luettavaa... Mutta en kyllä yhtään saanut kiinni siitä että mikä tämän pointti oli. Mistä tämä kertoi? Mitä tässä tapahtuu? Ketkä tässä puhuu? Jos tässä oli joku idea, niin se ei nyt oikein auennut.

Tämä oli oivaltava ja hauskasti kirjoitettu. Vähän absurdia huumoria, joka toimi hyvin. Yritän tässä kuvitella sikaa vaihtamaan sorkillaan aseen patruunoita... no, eihän sitä tarvitse tietää miten tämä tarkalleen onnistui, kunhan tietää että näin nyt kuitenkin tapahtui. :D

Mielestäni olet Arska kirjoittajana parhaimmillasi just tällaisen oudon huumorin parissa. Tässä oli joitain tosi hauskasti kirjoitettuja kohtia. Vaikkapa: "Niin Elmeri oli ollut myös hyvin tietoinen, ettei kyseessä ollut mikään seksuaalinen ahdisteluyritys, kun isäntä syksynmittaan oli nipistellyt sian pakaroita." Tämä on ainakin mun mielestä tosi virkistävää luettavaa ja hyvää kielenkäyttöä.

Loppu oli jotenkin liikuttava kun tappaja Kutvonen luuli kuolevansa, mutta sika se olikin tosiaan poistanut luodin, ja sitten sitä oltiinkin hyviä ystäviä. Olisipa oikeassakin maailmassa tällaisia ikäviä hommia tekevillä vähän kunnioittavampi asenne näitä "asiakkaita" kohtaan. (Vähän ihmettelin alkuun tuota asiakas-termiä, mutta silloin ajattelin että tappaja tarkoittaisi jotain palkkamurhaajaa, tähän eläinten teurastajaan se termi ehkä soveltuikin lopulta ihan hyvin.)

Kirjoitusvirheitä oli jonkin verran vielä mukana, mutta mitäpä tuosta.

Kiva, mystinen pikku tarina. Jotenkin aika samanlaista kerrontaa kuin Arvostelija-tarinassasi, sinulla on selvästi erottuva oma tapasi kertoa tarinaa, hyvä niin. Olisi ehkä luokitukseltaan voinut olla satukin? haavanlehden tapaan tykkäsin myös kovasti Pikku Asiasta, jotenkin saunatonttumainen fiilis siitä tuli, mutta toimi hyvin ettei sen tarkemmin kerrottu mitä ihmeen otuksia ne pikku asiat olivat. Kenties niitä on muitakin ihan eri asioita tekeviä pikku asioita, ehkä jopa vähän isompiakin Asioita? Kun niillä on kerran oma liitto ja hyvien tapojen kirjanenkin. Kuka tietää. :D

Jos jotain haluaa hioa, niin en ihan saanut heti kiinni siitä, että minne Pikku Asia lähti pihalle poistuessaan, tarkoitan siis että siinä kuvailtiin kai naapuritalojen sijainteja suhteessa toisiinsa, mutta tämä meni vähän ohi. Eipä nyt mikään iso juttu ole.

Hienoa pohdintaa. Itse olen enemmän vähän vauhdikkaampien tarinoiden ystävä, mutta omaan tarkoitukseensa tämä tuntuu juuri sopivalta.

Teema tuosta isänmaan kunnian kyseenalaistamisesta uppoaa hyvin. Etenkin loppu, "Hänen oli parasta palata ennen kuin hän palelluttaisi kunniakkaat varpaansa." kiteyttää tämän mielestäni hyvin. Ihan kiva jos varpaat pysyy kunniakkaina, vaan hienoon jamaan se onkin johtanut, ja varmasti siitä on paljon iloa tuolla vankileirillä. So to speak.

Myös hyvä lisä tuo infopaketti lopussa. Enpä olisi tuota tiennyt. Hyvä muistaa mitä kaikkea ikävyyksiä sodassa tehtiin rajan tälläkin puolella.

Hieno tarinahan tämä on, siitä ei pääse mihinkään. Karun realistinen. Ja erinomaisesti kirjoitettu, kuten aina.

Omaan makuuni ehkä vähän liiankin realistinen, mutta se nyt on vain henkilökohtainen mieltymykseni. Ainoa varsinainen kritiikki mitä tähän tuli mieleen on Peterin hahmo, se jäi vähän ohueksi, kun muut hahmot tuntuivat hyvinkin vakuuttavilta.

Tässä oli hieno, omaperäinen ja mystinen idea, ja jätetty sopivasti asioita kertomatta. Esimerkiksi kuka tuo Arvostelija oikeasti oli, tykkäsin että tämä jätettiin avoimeksi kysymykseksi. Ei ihan mikään Oopperan kummitus kuitenkaan, kun viitattiin aiempaan elämään ja kummipoikaankin, vaikka tulikin sellainen fiilis kuin hän olisi käytännössä jo osa tuota teatteria.

Kerronta oli sinänsä hyvää, mutta jotenkin, en ihan osaa selittää että miksi, niin teksti ei oikein tuntunut aina tarttuvan päähän. Meinaan, että monta kertaa lukiessani havahduin siihen että nyt olen lukenut jo jonkun aikaa, enkä oikein muista että mitä siinä kohtaa oli kerrottu. En osaa tarkemmin sanoa mistä tämä johtuu. Lopussa, kun tuo lapsi ilmestyi paikalle, niin vähän ehkä lukijana virkistyin ja pysyin paremmin mukana. Lapsi oli muutenkin hauska, ja puhua pälpätti loistavia juttuja. Loppu tuli kuitenkin vähän yllättäen - oliko tarkoitus jättää tämä tällä lailla täysin avoimeksi, että lähteekö tuo Arvostelija teatterista vai ei, vai onko tähän tulossa jatkoa?

En juurikaan lue romantiikkaa, ja tämä taitaakin olla ensimmäinen arvosteluni kyseiseen kategoriaan kuuluvissa kirjoituksissa täällä. Tämä oli kuitenkin kiva tarina, eikä ollut sillä lailla siirapin kuorruttama etteikö ei-niin-romantiikan-ystäväkin olisi jaksanut tätä lukea.

Annie oli erittäin samaistuttava hahmo. Ja mukavaa syvyyttä oli saatu mukaan, äidin kuolema kummitteli hyvin taustalla ja sekä Annien että isänkin suhtautuminen tähän tuntui uskottavalta.

Joitain kohtia oli kuitenkin joissa olisi mielestäni voinut parantaa:

Alussa Annie lähti vähän liian nopeasti pakomatkalleen. Olisi voinut kertoa vähän enemmän taustoja ennen sitä, jotta lukija jo siinä kohtaa ymmärtää Annieta, ja tajuaa miksi hän haluaa linnasta pois. Nyt tämä ymmärrys avautui ainakin itselleni vähän myöhemmin.

Luulisi että tuollaiseen kartanoon kysyttäisi vähän enemmän kysymyksiä ennen kuin päästetään joku satunnainen oven koputtelija töihin. Tai jos on akuutti tarve lisätyövoimalle seuraavan päivän pojan maailmaltapalaamisjuhlia varten niin tästä olisi voinut mainita.

Ymmärrän että Annie oli vihainen Jonathanille, vaikka oikeasti rakastikin häntä. Silti lopussa Annien mieli muuttui vähän turhan nopeasti hirveästä vihasta kaiken anteeksi antavaksi "ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti" mentaliteetiksi.

Mutta siis, nämä tällaisia pikkujuttuja. Ja tuohon Annien ja Jonathanin vihoitteluun tuli vielä mieleen, että kun Annie paljasti henkilöllisyytensä ja Jonathan suuttui, niin Anniella olisi ollut ainakin yksi valttikortti jolla ehkä olisi voinut saada Jonathanin kuuntelemaan itseään; Jonathaniahan yritettiin naittaa vasten tahtoaan, ja kun Annielle itselleenkin oli yritetty juuri samaa, niin luulisi että Jonathan olisi sen kuultuaan saattanut ymmärtää paremmin miksi Annien oli valehdeltava. Ainakin Annien olisi kannattanut yrittää tätä. Tai jos hän ei siinä hetkessä tätä hoksannut, niin olisi voinut myöhemmin harmitella että miksei tullut tätä tajunneeksi.

Kirjoittaessasi ainakin käsittelet hahmoja hyvin, se on sanottava. Eikä tässä nyt kielellisesti mitään muitakaan ongelmia ollut.

Vielä yksi asia jota jäin miettimään. Ehkä et tarkoituksella maininnut missä tämä tapahtui, mutta itse olisin jotenkin silti halunnut sen tietää. Ilmeisesti Britanniassa, päättelin brittiläistyylisistä nimistä ja siitä että Annieta haluttiin naittaa Irlannin prinssille?