Arvostelut käyttäjältä lukeva33

Kiitos hyvästä tarinasta. Mukavan suoraviivaisesti ja mutkattomasti rakennettu. Kun sitä mustaa huumoria olisit vielä hiukan pikkaisen enemmän saanut ujutettua mukaan niin olisi ollut vielä nautittavampi tarina.

Joo ihan sujuvaa tekstiä. Mukava pieni rikosjuttu jonka lukaisi niin ettei oikein mitään outoa epäloogista jääny mieleen. Hyvin kyhätty näpäkkä tarina.

Mainiota mainiota, tykkäsin kovasti, kun alkuun pääsi niin hujauksessa uppoutui tarinaan täysin. Pidin paljon tuosta ajannopeudella matkaamisesta, todella ovelasti ja hyvin keksitty.
Voharria olet myös jaksanut kuvailla mielenkiintoisesti, oikein hyvä. Ja "Japanilainen" SAKO kivääri oli hauska. Pystyin myös ne repliikit käsittelemään oikeille puhujille ihan ongelmitta.
No olihan tässä hiukan sellaista pientä huolimattomuuttakin eksynyt mukaan, jopa aika alussa tarinaa, jolloin luulisi tekijällä vielä olevan kova mielenkiinto tekemiseen niin ettei tällaista pääsisi lipsahtamaan. Eli luutnantti Henderson ylennettiin kapteeniksi heti siinä kulkuestenauhalla, ja hetken päästä raukka sai taas pika-alennuksen luutnantiksi...kunnes taas kahvikanttiinissa sai kapteenin natsat takaisin, mutta oli sitten henkka parka taas alennettu lutiksi myöhemmin. Varmaan rankkaa tuollainen kunnon soltulle heh.
Hiukan ihmetytti myös kun olit laittanut Emersonin jättämään sen avaruuspukunsa sinne mökkinsä varastoon kun hän lähti Voharriin. Olishan se puku nyt tietysti mukaan pitäny ottaa jos vaikka olis tarvetta ilmaantunu jossain matkalla.
Mutta siis on hyvä ja kekseliäs tarina eikä nuo pikkujutut haittaa sen enempää joo. Tykkäsin.

Outoa on, outoa. Siis minä en kyllä nyt ollenkaan päässyt samalle aaltopituudelle Oriodion sun kanssa. En halua moittia tai mitään semmoista, mutta en vain tajunnut mikä on idea tässä. En tiedä veikö mun kaiken keskittymisen tarinaan tuo alun sekava virke joka jäi vaivaamaan.. Siis yritän selventää eli: "Harmaat pilvet peittivät taivasta, (oikeen hyvä tähän asti, mutta sitten): "Ja heikko sade tihkui hiljalleen hämärässä puiden lehtensä menettäneiden oksien läpi maata kohti." Jos luet tuon muutaman kerran niin varmaan huomaat itsekkin että siinä on jotain vialla.?..( ovatko puut menettäneet lehtensä siis hämärässä? Siis tuo on jotenkin niin hassun sekava että mulla jäi se heti junnaamaan päähän.
Ja Oriodion, en halua tässä sulle v..tuilla yhtään, hienoja tarinoita sulla. Tämä esimerkki just kertoo sen että meidän pitäisi näitä tarinoitamme lukea uudestaan pienen lepoajan jälkeen että huomaisimme hassut jutut. Kerron esimerkkinä että olen nyt juuri itse yhteen tarinaani muotoillut kahden virkkeen pätkää jo viikon, ja se ei vaan tunnu asettuvan oikean tuntuiseksi millään.

Jep, vihdoin uutta juttua, ja ton scifin luen tietysti kans kohta ku ehin. Tämähän on taas tätä taattua Arskaa...Vähän tämmöstä letkeää peräkylän junttihubaa josta ei oikeen koskaan alussa tiiä että mitähän vinkiää se Arska on taas keksiny. Hyvä taas juonikuvio ja sujuvaa luettavaa kiitos. Ihan pieniä pilkkujuttuja tietysti ym joita ei ittekkää osaa koskaan oikeen. Olisko esim tossa lopussa tuo "...turvan sekä Sampalle, että Iita mummolle..." mun mielestä tuohon ei tule pilkkua. voin olla väärässä? ja toinen paikka: "Muutama päivä ehti kulua, kun mummolla tuli asiaa kirkonkylälle ja Samppa kiepautti kiikkustuolin selkäänsä." Mun mielestä pilkku tulis tuohon JA sanan eteen eikä KUN sanan eteen ?? No en oo varma, ja näistä oliskin hyvä joskus saada ylläpidon viisaampia oppeja, mutta ikävä kyllä ylläpito ei ole ehtiny meitä neuvomaan pitkiin pitkiin aikoihin. Mutta silti hei...mukava tarina.

Oikein mielenkiintoisen maailman olet keksinyt näissä tarinoissa. Vaan olipa Harmand tosi niljake...harmittaa kun annoit noin jättiläisien hävitä kokonaan Nourricesta...vai olisikohan johonkin unohtunut piiloitettu poikalapsijättiläinen sittenkin...?
Hyvää tekstiä.

No kylläpä on taas Arska tarinan, vai sanoisko että sopan, keittäny kokoon. On mopoukkoja, kyläbaari Hiluineen, jehovansaarnaajia ja juhannustanssia, ja sitten vielä ikiliikkujan monenlaista mekaniikkaa... huh. Jotenkin en pystynyt keskittymään tämän lukemiseen yhteenpötköön, joten aina kun palasin tähän, niin olin taas ihan pihalla. Melkoista, anteeksi vain, "jaarittelua" riittää enkä millään meinannut päästä kiinni jutun juoneen.

No loppuun pääsin jotenkin, heh. Vaikutti että kirjoittajakin alkoi lopussa menettää otettaan, kun alkoi tulemaan kirijoitusviriheitäkin enemmän. Kyllähän se Ukin yli parikymmenvuotinen saarella pitokin vahteineen tuntuu hiukan liioitellulta mielestäni. Mutta sehän on kirjoittajan oma asia tietenkin tuommonen miten asiat keksii.

Vähän taisi lipsahtaa siinä kun Uki pakeni, ja ekalta luodolta seilasi "tuntikausia", ja pääsi vasta puolimatkaan seuraavalle saarelle joka oli "noin KAHDENSADAN METRIN PÄÄSSÄ"??

No isohan se on työ näitä pitkiä tarinoita keksiä, siittä kunnia sulle, ja siinä sattuu välillä pikku lapsuksia, tietäähän sen omistakin jutuista. Loppujen lopuksihan tämä on ihan hyvä ja monitahoinenkin seikkailu, vaikka tuo murteen käyttäminen itseäni hiukan häiritseekin, mutta sehän on vain mun mielipide se. Ei muutaku uutta putkeen...

Ihan jännää tarinaa, toivottavasti jatkossa selitellään enemmän missä ollaan ja miksi tämä peli on keksitty. Ja tietenkin kuka päähenkilö on. Hiukan on huolimatonta kerrontaa välillä, ja sun tyyliin kuuluvat 4-5 sanan virkkeet tekevät lukemisesta "töksähtelevää". Rakentelisit vaan rohkeasti pidempiä kunnon virkkeitä niin olisi sujuvampaa lukea. No kuitenkin odotan jatkoa jännään tarinaan...

Ihan kiva pieni inkkarijuttu. Ugh, olen puhunut.