Arvostelut käyttäjältä Oriodion

Tämä tarina on tainnut olla täällä joskus ennenkin, vai onko tämä jatkoa sille? En muista tarkkaan, mutta Hämis ja Apina ainakin tuntuu tutuilta.

Ihan hyvä, aika juonivetoinen jännäri. Jännitys pysyy hyvin, ja tykkäsin siitä että heti alussa paljastetaan että Hämis on kaiken takana, mutta kuitenkaan lukijalla ei ole tarkkaa tietoa siitä että miten hän tämän kostonsa on toteuttanut.

Hahmot ehkä on vähän yksiulotteisia, täyttää paikkansa juonessa, mutta Hämis on ainoa joka mitenkään erityisemmin jää ainakaan minun mieleen. Tuo hämähäkkitatuointi oli ihan ovela tapa saada poliisit hänen jäljilleen.

Juoni on ihan hyvä ja jännittävä, mutta mielestäni aika vähäisin perustein meinaa oikeus tuomita Huhtavuoren.

Mukavaa lukea taas uutta Arskaa. Aika hiljaista ollut tällä sivustolla viime aikoina.

Ei ehkä kaikista paras tarinasi, mutta mukavan leppoisaa Samppailua. Vähän niin kuin Turkka, paitsi että eri laji. Hauska lopetus, kun entinen urheilutoimittaja sitten päätyi Ahamavaaraan avustajaksi.

Lukaisenpa lähiaikoina myös tuon toisen uuden tarinasi. :)

Jännää settiä. Mystisen ruusun arvoitus ja se mitä kaikkea tikit ovatkaan ihmisille tehneet.

Ehkä tämä on vähän turhankin vaikeaa sisäistettävää, vaikka toisaalta se juuri tekee tästä mielenkiintoista scifiä. Mutta sanoisin että olisi silti kiva ymmärtää vähän paremmin mitä kaikkea tässä on meneillään. Mutta tämän foorumin puitteissa tämä on todella hyvää ja omaperäistä tekstiä, etenkin maailmanrakennuksen kannalta, jonka kaltaista täältä ei hirveästi löydy. Tykkään.

Tässä on selvästi ajatusta. Mutta ihan täysin se ei minulle avautunut. Olisin kaipaillut vähän enemmän lisävihjeitä siitä että mitä tässä halutaan sanoa. Tai sitten täytyy vielä miettiä kovemmin että mikäköhän kaiken tämän merkitys on. :D

Nainen sadetakissa tuo jotenkin mieleen Muumien näkymättömän lapsen. Vaikka sitten lopulta kertoja onkin se joka on rikki, ja nainen auttaakin korjaamaan häntä. Jotenkin noin tiivistäisin tämän, vaikka en ihan täysin jyvälle kaikesta päässytkään. Ihan hienoa symboliikkaa, vaikka en nyt osaakaan tämän paremmin pukea omia ajatuksiani sanoiksi.

Ihan ok lopetus tarinalle, vaikka ei sisältänyt mielestäni yhtä mielenkiintoisia asioita kuin aiemmat osat. Vähän turhan yksinkertainen omaan makuuni. Mutta selvisipähän ainakin minäkertoja ja tyttöystävä kumpikin hengissä.

Tässä kohtaa taisi olla jotain tekstiä jäänyt pois tuosta tiikerin robottiboostauksista:
"Se ei kuitenkaan ollut n kiinnittyivät pedon jalkoihin ja metallinen tukiranka myötäili sen selkää."

Tämä oli ihan kiva scifi-tarina, vaikkakaan ei mielestäni yhtä mielenkiintoinen kuin Ajan ohittamat, joka on paras mitä olen sulta lukenut.

Aika negatiivisen kuvan nuo saivat ihmiskunnasta. Vaikka itsekin usein suhtaudun aika pessimistisesti ihmiskuntaan, koska olemmehan me tosiaan ihan älyttömän sotaisia ja tuhoisia ym, niin tuli noille silti vähän liioitellun negatiivinen näkemys, varmaan ihan tarkoituksella. :D Mutta onhan täällä sentään muutakin kuin sotaa ja luonnon tuhoamista, kuten juurikin tuo musiikki. Tuo musiikin ihmettely olikin suosikkini tässä. Loppu oli hieno, vaikka en tuon kyseisen kappaleen sanoja tunnistakaan.

Käsittääkseni Leke ja päällikkö kutsuttiin takaisin, kun päätettiin että ihmiskuntaa ei auteta pelastumaan Maapalloa kohti jostain Oulberroin alueen suunnalta tulevilta kappaleilta. Jos tämä Oulberroi on jossain aurinkokunnan ulkopuolella, niin todellisuudessa olisi äärimmäisen epätodennäköistä että tällaiset kappaleet aiheuttaisivat meille vaaraa, ja myöskin niillä kestäisi vähintään miljoonia vuosia kulkea tänne asti. Nämä nyt vain tällaisia huomioita, eihän scifin toki tarvitse kaikin puolin realistista olla. :)

Olihan tämä ehkä joiltain osin vähän sekava, tai sanotaanko että tarina poukkoili vähän sinne ja tänne, mutta minua se ei pahemmin haitannut. Onhan oikea elämäkin aika sekamelskaa, eikä vain jotain tiettyyn asiaan keskittyvää "juonta". Eli ihan hyvin se sopi että ensin seurattiin Tompan puuhastelua jehovien, Hilun ja paikallisen "voimakaksikon" kanssa, ja sitten hypättiin vähän vakavampiin asioihin. Eri asiat oli pääosin kuitenkin saatu pidettyä ihan kiinnostavina, esimerkiksi Tompan suhtautuminen jehoviin oli veikeää, vaikkei ehkä varsinaisen tarinan kannalta niin tärkeää ollutkaan. Ehkä joku kommentti Hilusta ja Jaspesta ja Ressusta olisi voinut lopussa vielä olla, ettei niitä ihan kokonaan olisi unohdettu.

Eniten tässä itseäni haittasi oikeastaan kirjoitusvirheet, joita oli suht paljon. No välillä tuo murre oli sen verran vahvaa että kirjoitusvirheet saattoivat hukkua sen sekaan, eikä ollut ihan varma että onko se nyt tarkoituksella noin vai lipsahtanut, niin se ehkä joissain kohtia vähän pelasti. :D

Sitä vähän mietin, että aika kepeästi Tomppa ja etenkin Uki suhtautuivat vangitsemisiinsa. No, ehkä he olivat sellaisia jotka eivät niin turhia huolehdi silloin kun eivät hirveästi pysty asialle tekemään, mutta vähän pisti omaan silmääni jotenkin kuitenkin.

"Ikiliikkuja" itsessään oli mielenkiintoinen juttu. Jotain tuollaisia ideoita muistelen lukeneeni että olisi oikeasti ainakin spekuloitu että voitaisi saada toimimaan, olisikohan sellaista yritetty rakentaakin. Harmi, ettei sitä tässä sitten saatu toimimaan. Olisi hämäräperäiset energiayhtiöt saaneet nenilleen! Vaikkei siitä nyt kai ainakaan tässä Tompan kyhäilemässä mallissa olisi mihinkään ilmaiseen energiantuottoon ollutkaan riskiä.

Kokonaisuutena oikein hyvä.

Tavallaan olen lukevan kanssa samaa mieltä että pitemmät lauseet voisivat tehdä tekstistä monipuolisempaa, mutta ei se omaa lukemistani hirveästi kuitenkaan haitannut. Vähän lisää infoa voisi olla kiva saada päähenkilöstä tosiaan (ja tämän tyttöystävästä; ehkä vähän hassua että tyttöystävään viitataan lähinnä tyttöystävänä eikä nimellä, tulee vähän mieleen että onko ne nyt niin läheisiä sittenkään), ja tämän maailman jamasta.

Tarinan idea on kuitenkin todella mielenkiintoinen. Ihan jopa realistinen dystooppinen tulevaisuuden näkymä maapallolle, joka on ylikansoitettu tappiin asti ja sitten jouduttu menemään tällaiseen Kiinan yhden lapsen politiikkaakin rajumpaan keinoon rajoittaa lisääntymistä. Vähän tulee jotenkin myös Nälkäpeli mieleen. Kiinnostavinta tässä ainakin itselleni on tämä konsepti, niin siksi olisi kiva tietää enemmän maailmasta kokonaisuutena, se mitä yksittäisiä haasteita tuolla Kamiopelissä on ei ole mielestäni yhtä tärkeää. Vaikka ihan hyvin senkin suhteen pidetään yllä jännitystä.

Vielä yleisempi kommentti. Kirjoitat ja julkaiset tietysti tarinoita siinä tahdissa ja järjestyksessä kuin itse haluat, mutta ihan vain jos satut miettimään että mitäköhän mahdolliset lukijat odottaa. Sulla on täällä useampia keskeneräisiä tarinoita joille olisi kiva saada jatkoa (Aseronian miekka ja Jälkeläiset ainakin, ja nyt tämä). No, jos mieluummin aloitat uutta tarinaa niin ei kai siinä. Sanoinpahan kuitenkin. :D

Tämä on hyvin kirjoitettua tekstiä. Jotain pieniä pilkkuvirheitä löytyy joita voisi halutessaan vielä korjailla. Ainoa vähän enemmän häiritsevä asia on että jätät usein tällaisia sanoja taivuttamatta: "ja portsari vilkaisi hänen verisiä käsiä". Tuo pitäisi mielestäni olla "käsiään".

Mutta tiivis tunnelma pysyy hyvin läpi tekstin. Ariin ja muihinkin hahmoihin on helppo samaistua, heidän rikollisista meiningeistään huolimatta, ja kaikkien tekemiset tuntuvat loogisilta.

Aika kummisetämäinen fiilis tästä tulee. Olisi saattanut ansaita neljännenkin tähden, jos olisin enemmän tämän genren ystävä. Mutta siis, oikein hyvä. Ja varmaan tämä jatkuukin vielä, koska tässähän jäi paljon asioita vielä auki?

Tämän kesän helleaaltoon sopiva tarina. :)

Tämä on ihan mukava kertomus, mutta aika yksinkertainen, siksi annan vähän vähemmän tähtiä kuin suurimmalle osalle tarinoistasi.

Lopetus oli hyvä. Onko Chaticacawa todella suuri shamaani ja myös hyvä opettaja, vai vain taitava peittelemään omaa tietämättömyyttään? Se jääköön lukijan tulkittavaksi.