Arvostelut käyttäjältä Oriodion

Ihan hyvin kirjoitettua tekstiä, vaikka jonkun verran pieniä kirjoitusvirheitä ja vähän epäselviä lauserakenteita jäänyt.

Edellisen osan kommenttini pätevät aika hyvin tähänkin. Tarina olisi parempi jos hahmoihin saisi vähän lisää syvyyttä. Juoni oli ihan hyvä, vaikka se pisti silmään että oli niin monta kertaa, kun Kalen oli ihan puhtaan sattuman kautta ainoa selviytyjä. Silloin tällöin voi käydä näin, mutta ei nyt ihan jatkuvasti.

Siinä kun Kalen makasi hangessa ainoana eloonjääneenä, kun hänen tovereitaan teurastettiin, niin tuli vähän sama fiilis kuin Hahton kanssa; valinnan paikka, että yrittääkö auttaa, mikä tietysti tässä tapauksessa olisi aika turhaa ja johtaisi käytännössä varmaan kuolemaan. Eli "pelkurimainen" ratkaisu teeskennellä kuollutta oli varmaankin tosiaan kaikin puolin järkevää, niin sai komentaja Sordskin tiedon tapahtuneesta.

Lasken tämän osan pisteitä edelliseen verrattuna, koska tästä ei käy selväksi, miten ne liittyvät toisiinsa. Samat valtakunnat näissä taitaa olla, mutta miten kävi aasiksi muuttuneelle Hahtolle? :D

Tässä muuten yksi hauskasti kirjoitettu kohta: "Loihtien kasvoilleen tyynen ilmeen Meryem vakuutti olevansa valmis palaamaan palvelukseen."
Jotenkin vain huvittavaa että velho "loihtii" kasvoilleen jonkin ilmeen. :D

Toinen hauska: "Nainen hyökkäsi ilveksen nopeudella."
Tuosta tuli vain jotenkin mieleen että naisen pitäisi kohottaa tappara ilveksen nopeudella. Sori tamperelaiset! :D

Ihan ok tekstiä. Mielestäni tämä on kuitenkin turhan pitkä, koska tässä ei tapahdu hirveän paljon mitään mielenkiintoista. Ennen tuon onnettomuuden tapahtumista ehdin jo tylsistyä aika paljon. Sanoisin että alkuosan voisi tiivistää varmaan puoleen siitä mitä se nyt on.

Käytät kirjoittaessasi aika paljon täytesanoja, joita ei välttämättä tarvittaisi. Niiden karsiminen tekisi tekstistä napakampaa. Esimerkki alusta:

"Adrian oli keskittynyt pääsemään vuorenrinteen kupeessa sijaitsevan ylämäen laelle, mutta vilkaistessaan Evelyniä hän pyöräytti nauraen silmiään tämän kannustukselle. Molemmat tiesivät, että poika oli paljon taitavampi ja kokeneempi rullaluistelija kuin Evelyn voisi omasta mielestään koskaan edes kuvitella olevansa."

Ylämäki voisi olla pelkkä mäki - jos pääsee mäen laelle, niin lienee selvää että kyseessä on ylä- eikä alamäki.

"kuin Evelyn voisi omasta mielestään koskaan edes kuvitella olevansa"
Tämä voisi olla vain "kuin Evelyn voisi koskaan edes kuvitella olevansa".

Mitään ihan hirveän mielenkiintoista sisältöä tässä ei (ainakaan minulle) ollut, mutta lopussa kyllä aloin sympatiseerata Evelyniä, ja toivoa että Adrian olisi kunnossa. Oli kuitenkin tyylikäs veto jättää loppu avoimeksi. Kyllä kai Adrian tuosta vielä selviää... Kai???

Hyvin kirjoitettu, ja ihan omaperäisiä huomioita lisätty mukaan. Ei nyt ehkä varsinaisia elämänviisauksia mutta jotain sinnepäin. Vaikka ei kai se nyt niin tavatonta ole että laittaa joskus samat vaatteet päälle saunan jälkeen, vaikkei olisikaan asetta niihin kätkettynä? :D Ainakaan jos sauna ei ole ollut tiedossa etukäteen.

Jännäksihän tämä loppua kohden kävi. Itse tykkään enemmän vähän pitemmistä tämäntyylisistä tarinoista mihin mahtuisi enemmänkin käänteitä, mutta ihan hyvä.

Rikin motiivit jää vähän yksiulotteisiksi. Selväksihän se tuossa tulee, mutta ihan omaa etua ajatellen, niin eikö ennemmin olisi kannattanut vaatia sitä rahaa? Ajoi se toki tarkoituksensa tässä tarinassa. Ja ehkä Riki ei olekaan se fiksuin kaveri, vaan niitä jotka sitten ennemmin ampuu sopimuksen rikkojat ja menettää samalla tuhansia euroja kuin sovittelisi tai edes kiristäisi.

Ihan kiva. Vähän tämä ehkä on turhan pitkä, suhteessa siihen miten paljon tässä tapahtuu. Vähän voisi siis mielestäni tiivistää.

Hahmoista voisi ehkä koittaa myös tehdä vähän persoonallisempia. Eniten Hahtosta saa irti kun hän alussa joutuu valinnan eteen; puolustaako omiaan vai olla pelkuri ja elää? Mutta muuten ei ole mitään mikä hirveästi painaisi häntä lukijan mieleen. Jotenkin ehkä voisi tuoda selkeämmin esille hänen omia ajatuksiaan, joilla hän perustelisi "pelkurimaisia" valintojaan. Parempi olla pelkuri kuin kuollut, tms.

Tykkäsin noista velho-oppilaista joita Tengil opetti. Hyvää velhokoulutusta, vaikka aika karua, ainakin osa Tengilin omista näkemyksistä.

Juoni oli ihan hyvä ja mielenkiintoinen. Vaikka se ei ole kovin selkeää, että mistä tämä tarina isommassa mittakaavassa kertoo. Kadonnut aarrehan kai jo löytyi, niin mihin tämä nyt jatkuu? Ei sitä tietenkään tarvitsekaan välttämättä tietää, mutta ei kuitenkaan ole sillein hirveästi mitä lukijana nyt osaisi odottaa. Mutta ehkä se on ihan hyvä, riippuu jatkosta.

Loppu oli tosiaan hyvä. En olisi osannut odottaa että Hahto muutetaan aasiksi! :D

Heheh, kyllähän harakalla on harakan luonto vaikka kuinka koittaisi kesyttää.

Kivasti kerrottu tarina taas. Hauskaa vaihtelua siinä mielessä, että ihmishahmot olivat tässä hyvinkin sivuosassa, edes pojan nimeä ei taidettu mainita, eikä repliikkejä tainnut olla ainuttakaan. Ja lopetus oli hauska.

Mietin alkuun että taitaa olla ainoa tarinasi (ainakin niistä mitä itse olen lukenut) joka on kirjoitettu minäkertojalla. Mutta jos oikein ymmärsin niin tämä on siis tositarina, jonka olet ikään kuin kirjannut muistiin, niin silloin toki hyvinkin sopivaa.

Mutta joo, hauskasti kirjoitettua kieltä. Täytyi ihan ääneen yrittää lukea tuota. Varmaan jäi aika kauaksi siitä alkuperäisestä murteesta. :D

Kiitos tämän jakamisesta!

Samaa mieltä kuin haavanlehti.

Tässä tekstissä on painava aihe, mutta se on kovin lyhyt. Tarina ei pääse kunnolla avautumaan lukijalle. Se, että joku viiltelee itseään ja miettii mistä kohtaa siltaa hyppäsi, ei yksinään vielä jätä lukijaan kummoista vaikutusta. Täytyisi myös ymmärtää, että miten tällaiseen ikävään mielentilaan on päädytty, jotta lukija voisi yhtään samaistua tilanteeseen.

Sitten vielä ne isot alkukirjaimet niin hyvä tulee.

Tähän on ladattu paljon tunnetta. Hetkellinen suru on kuvattu hyvin. Mutta mielestäni tästä voisi saada paljon enemmän irti, jos kerrottaisi tarina tuon tapahtuman taustalla. Tämä voisi toimia jonkun tarinan traagisena loppukohtauksena vaikkapa.

Kirjoitat hyvin, mutta sen verran muokkailisin tätä tekstiä että laittaisin rivinvaihdon ainakin aina kun tulee uusi repliikki, niin erottaisi helpommin että sanooko sen "minä" vai (ilmeisesti kuviteltu) "sinä".

Lopetus on hyvä. �Olin heikko, enkä jaksanut taistella. Nyt sinun täytyy taistella meidän molempien puolesta.�
Jooh, sen materiaalin perusteella mitä tässä nyt on, niin tuohan varmaan tiivistää tämän tapahtuman...

Tämän lukeminen on vähän raskasta. Pilkut, pisteet ja välilyönnit on vähän siellä täällä. Nämä kannattaa tehdä oikein, niin lukeminen helpotuu huomattavasti. Myöskin, lyhentämällä sanoja, esimerkiksi linja-auton l-autoksi, annat vähän laiskan vaikutelman itsestäsi kirjoittajana. Jos kirjoittaja ei jaksa kirjoittaa tekstiä kunnolla, pitäisikö lukijan jaksaa lukea se? Eikä lukijalle välttämättä edes ole itsestään selvää, mitä l-auto tarkoittaa. Tai th (tienhaara?)

Tarinassa joudutaan isän toilailujen takia kävelemään pitkä matka kotiin keskellä yötä. Tästä voisi tehdä ihan jännän seikkailun lapsille, mutta nyt se lähinnä hukkuu tuonne väärissä paikoissa olevien pilkkujen sekaan. Tekstiä täytyy aina hioa aika paljon ennen kuin siitä tulee valmis.

En suoraan sanottuna tajunnut juurikaan mistä tässä on kyse. Miksi nämä hahmot ryömivät hangessa jotain paalua hakemaan? Keitä he ovat? Mikä tarinan tarkoitus on? Nämä eivät auenneet minulle lainkaan, niin en valitettavasti voi antaa tämän enempää tähtiä. Sanoisin, että tekemällä tekstistä vähän pitemmän, olisi näitä kysymyksiä voinut valottaa enemmän, ja lukija tuntisi saaneensa jotain irti tämän lukemisesta.

Plussana, niin kirjoitusvirheitä ei sattunut silmääni juurikaan.