Arvostelut käyttäjältä Arska

Kieliasu kirjoituksessasi on selkeää, ja helppolukuista, joten tarinan seuraminen on miellyttävää.
Kovin pitkälle ei tarvinnut edetä kertomuksessa, kun ensimmäinen aavistus aiheen sisällöstä alkoi itää. Ei se kuitenkaan mielenkiintoa vähentänyt, pikemminkin päinvastoin. Juonen edetessä aloin odottaa, osuuko aavistus kohdalleen, ja jos, niin kuinka juonessa ratkaisu toteutuu.

Leppoisasti sujuva vampyyritarina, joka oli mukavan miellyttävä kokemus. Harvemmin itseäni aihe on sytyttänyt. En oikein koskaan ole edes pohtinut, miksi nuo jutut eivät eivät saa minua innostumaan. Tässä oli vampyyritarina toteutettu erinomaisen erilaaisella otteella, ja se luo heti pienen yllättävyyden tunnun. Tämä oli mukava poikkeus.

Hyvää työtä.

Kiitos.

Aivan tasan samoilla linjoilla Jästipään kanssa.

Tarinassa on hyvä vire, ja kerronta luo mukavasti pientä mystisyyden vaikutelmaa. Hommiin näyttäisi liittyvän jotain kieroa, ja se luo mukavaa kutinaa juonen kulkuun.

Jästipää tuossa mainitsee muutaman kohdan, jossa tietyllä tavalla uskottavuutta koetellaan. Liki samassa yhteydessä toinen yhtä hämmentävä asia: Veijo Repo luovuttaa Ninalle medaljongin, jonka tämän isä viimehetkillään pyytää antamaan tyttärelleen.
Eiköpä tunnollinen ja pariaan kunnioittava poliisimies olisi toimittanut toverinsa viimeisen pyynnön perille mahdollisimman pikaisesti.
Ainakin minulle jää outo vaikutelma, jonka mukaan medaljonki olisi kulkenut Revon matkassa pitkäänkin.
Tämä nyt on tietysti taas lukijan ennakointia, ja kertomuksen edetessä asioihin löytyy looginen, ja uskottava ratkaisu. Sitä odotellessa.....

Vielä muutama sananen aiheesta.

Luulit, että voit viimeistellä kirjoittamaasi vielä esiintuonnin jälkeen. Näin onkin monilla sivustoilla, mutta täällä se mahdollisuus on jätetty pois.

Sinulla on tässä käsissäsi aivan herkullinen alkupala, jonka olet tosin hieman huolimattomasti kypsytellyt. Koko ateria ei suinkaan sen vuoksi ole pilalla, vaan voit laatia maistuvan kirjallisen makunautinnon käsillä olevista raaka-aineista.

Älä nyt niitä heitä roskikseen, vain siksi, että alkuruoka jäi hieman raakileeksi.

Minun mielikuvitukseni jo hytkyy lähtökuopissaan tuon alkupalan jälkeen. Toiveeni tämän suhteen onkin, että pistät kattilan tulille ja kokkaat aloittamasi valmiiksi kaikessa kiireettömyydessä.
Herkkuateria ei synny pelkillä mausteilla. Siihen tarvitaan myös hyvät raaka-aineet, ja riittävä osaaminen. Ne sinulta kyllä löytyvät.

Edelleen hyvä ja kiinnostava vire säilyy kerronnassa. Tästä tarinasta on tulossa hyvä. Alkupuolen jaksot ovat ilmeisesti perustan rakentelua, ja se tehdään tässä kertomuksessa huolellisesti.
Lukijana minun ei pitäisi lähteä ennakoimaan, mutta myönnettävä on, että odotukset asettuvat korkealle.
Kirjoitusasu on selkeää ja helppolukuista. Johdonmukaisuus kerronnassa säilyy, joten miksipä en odottaisi....?
Arvosteluperusteista sen verran: En ole tottunut arvostelemaan keskeneräisiä verreten valmiiseen kokonaisuuteen, joten siitä varovaisuus.

Juonihan rakntuu kiinnostavasti ja kiinnostavaksi. Tämä on siis toinen kirja? Mikäli tapahtumilla on yhteyksiä ensimmäiseen, niin olisi todellakin hyväksi, laatia jonkinlainen johdanto. Minäkään en tiennyt ensimmäisestä mitään ennen, kuin olin lukenut TL:n kommentoinnin.

Tekstistä erottuu ehkä selkeimpinä epäkohtina joitakin yhdyssanoihin liittyviä virheitä. Samoin mieleeni jäi kohta, jossa Nina katselee matkalta palattuaan valokuvia. Jonkinlainen toistuma, joka hieman häiritsi.

Teksti kokonaisuudessaan on sujuvaa, ja käsittelee aihetta kiinnostavasti. Kyllä tätä lukee oikein mielellään lisää. Mikäli juonen käsittely etenee jatkossakin yhtä lupaavasti, ja lunastaen lupauksensa, niin tästä tulee todella hyvä.

Mielenkiintoinen aihe, ja mielenkiintoiseksi toteutettu aiheen käsittely.

Tuo Yhteenkirjoittaminen häiritsi minuakin. Kappalejaolla saa rytmitettyä kerronnan ja lukemisen helpommaksi. Nyt kaikki tarinan tapahtumat tuntuvat pukkaavan samassa puurossa suuhun.
Lukeminen helpottuu kappalejaon myötä ja lukijoillehan näitä kirjoitetaan.

Kiitos kiehtovasta tarinasta. Lisää odotellen: Arska

Tässä kertomuksessa on henki, josta pidän.
Ei siis niin, että pitäisin sairaalamiljöön tunnelmasta, vaan tavasta, jolla kirjoittaja välittää sen lukijalleen.

Skitsofreenisen mielen johdonmukainen epäjohdonmukaisuus kulkee niin tiiviinä kerronnan myötä, ettei siitä pääse irti, eikä pidäkkään päästä. Tarinan rakenne vaatii tunnelman säilymisen.
Kertomus kulkee ikäänkuin kahta raidetta. Kokonaisuuden eteneminen on selkeää ja luontevaa. Siinä rinnalla sairaan mielen muovaama kuva luo omia tulkintojaan, jotka vielä tuntuvat olevan arvoituksellisia. Ainakin minulle.
Minulle jää odottava tunnelma, jostakin tulossa olevasta ....jostakin?

Kiintoisaa kerrontaa.

Lisää odotellessa: Kiitos.

Minä tykkäsin.
Kerronta on selkeää ja eteenpäin suuntautuvaa.Itse tarinassa henkii tietty mystisyys, joka hyvin kuvaa tapahtumapaikan ilmapiiriä sellaisena, kuin voin kuvitella mielisairaan tuntemuksissa sairaalamiljöön esiintyvän.

Lukija jää nopeasti koukkuun, eivätkä kaikki arvoitukset suinkaan vielä ratkenneet. Ehkä tarinaan on tulossa jatkoa, mutta ellei, niin jäähän täsä lukijan pääteltäväksi vaihtoehtoja. Oliko kaikki vain sairaan mielen luomaa harhaa, vai tehtiinkö sopimus. Jos tehtiin, niin kertomuksen on pakko saada jatkoa.

Hyvä kokonaisuus ja erikoinen ja mielenkiintoinen juonen käsittely.

Kiitos.

Kyllä!

Kiehtova ja omaperäinen aihe. Kerronta on selkeää ja mukanaan vievää. Tarinan aiheesta: Mielestäni kertomus ei ainakaan vielä tässä vaaiheessa ole selkeästi sota-aiheinen. Aihe pikemminkin kertoo kultaisen helmikorun tarinaa, joka sijoittuu sodanajan tapahtumiin.

Tässä vaiheessa todellakin tulee jonkinlainen aavistus siitä, että koru jatkaa kierrostaan ja viimein päätyy takaisin oikean omistajatahon haltuun.

Kertomuksen tekee kiehtovaksi se, että se luo mielikuvien lisäksi lukijalleen myös odotuksia, ja jopa toiveita tulevien tapahtumien suhteen.
Ei niin, että lukija odottaisi kerronnan etenevän jollakin ennelta määriteltävissä olevalla tavalla, vaan nimenomaisesti tuon loppuratkaisun kohdalla ympyrän sulkeutuvan.

Upeasti rakentuvaa kuvausta.

Odottelinkin jatko-osaa "Peelastukselle". Odotus on palkittu, ja vähintäänkin odotusta vastaavasti.
Tarinahan imaisi minut heti sisäänsä, ja silloinhan eletään mukana tunnelmassa. Todellakaan en lukiessani nähnyt kirjoitusvirheitä, pikemminkin näin tapahtumat filminä. Ei siinä juurikaan kuullut tossunpohjien rutisevan.

Osaat todella luoda tunnelmaa ja tuoda sitä esiin helposti omaksuttavassa muodossa.

Mahtava jatko, ja lisäähän on tulossa?