Arvostelut käyttäjältä Oriodion

Kiva tarina. Harmillisesti vanhan haltian muisti pätkii, niin meni ehkä vähän pieleen tuo homma, vaikka ajatus niin kaunis olikin. No, eipä sille mitään voi. :D

Kielenkäytöstä mainittakoon että "haltiaviranhaltioijoita" oli aika hyvä muotoilu, samoin ranta-arska oli osuva nimitys tuolle laidemman puolen kulkijalle.

Tämä on edelleen mielenkiintoinen maailma, mutta tämä osa ei jotenkin jaksanut pitää kiinnostusta yllä yhtä hyvin kuin aiemmat. Tämä scifi-maailma ei ehkä enää samalla tavalla iske ällikällä kuin alussa. Tai sitten kaipailisin vähän samaistuttavampia hahmoja, joiden kautta mielenkiinto pysyisi yllä.

Mutta sitten nähtiin noita pilviverhon päälle kohoavien pylväiden päällä seisovia hahmoja... Vaikuttaa tutulta. "Koska minä voin" on ehdottomasti yksi suosikkitarinoistani tällä sivustolla, joten tuossa kohtaa tuli sellainen pienimuotoinen tajunnan räjäyttävä "vau"-hetki. Mikäköhän näiden tarkka yhteys sitten lieneekään...

Mielenkiintoinen kokonaisuus tästä on silti tulossa, vaikka vähän lasken tähtiä aiempaan. Tämä hc scifi-maailma ja todella vähän selittelyjä tarjoava tyyli tuo vähän mieleen Hannu Rajaniemen Kvanttivaras -trilogian, joka on todella siistiä luettavaa, vaikkei siinä läheskään koko ajan pysy kärryillä kaikessa.

Ihan jännä tarina, vaikka taisikin olla väärään kategoriaan päätynyt. Ehkä osin siksi (ja myös tarinan pituuden takia) kesti vähän aikaa että tulin tämän lukeneeksi. Onneksi ylläpito ei tullut ihan heti poistamaan. ;)

Alussa oli aika hyvää mysteeriä, täytyy myöntää etten kyllä yhtään osannut aavistaa mihin tämä tulisi menemään. Vähän yllätyin kun sitten kyseessä olikin tuollaisia aikamatkustajia. Ehkä vähän niinkuin joku Terminaattori, paitsi ettei nyt kuitenkaan ihan hirveän Terminaattori. :D

Olen asunut lyhyen aikaa Oulussa, niin oli mukavaa kun iso osa tapahtumista sijoittui sinne ja pystyi tunnistamaan joitain paikkoja. Näin sivuhuomiona.

Tuo ajatus novellin kirjoittamisesta oli oivaltava lopetus.

Jotain outoja kohtia juoneen oli eksynyt, ainakin että miten Snagari pysyi hengissä niin pitkään ilman vettä, ja miten Simssin nimi saatiin selville pelkästään silmäpelillä vastattavin kyllä/ei kysymyksin. No, kai tuo olisi periaatteessa mahdollista, mutta aikamoisen työlästä, ja kuvittelisi että siitä olisi maininta jos jotenkin kirjain kerrallaan olisi lähdetty nimeä selvittämään. No, nää nyt on aika pikkujuttuja.

Kokonaisuutena siis ihan hyvä mysteerikertomus.

Oli kyllä loistava "joulutarina"! Mahtavaa absurdia huumoria. Epämääräisen outoja hahmoja oikeastaan kaikki, mutta tähän ne sopi erinomaisesti. Hermannista olisi kyllä ollut kiva tietää, että miten ne "juhlat" sitten jatkuvat kun oletettavasti palaa sinne.

Harmi että lykkäsin tämän lukemista näin paljon, olisi ehkä ollut vielä hauskempi jos olisi jo heti jouluna lukenut tän.

Ekalla lukukerralla oli oikeastaan pieni pettymys että tämä merirosvomeininki paljastuikin lopussa poikien leikiksi. Alku oli ihan vakuuttavaa merirosvoilua nimittäin, vaikkei toki sieltä hurjimmasta päästä. Vaikka nyt uudestaan luettuani, niin onhan siitä paljon merkkejä havaittavissa jo aiemmin tekstissä. Nauravan Marian kanttiinin rommit oli hyvä.

Tämä oli ihan kiva, mutta aika pieni ja kepeä juttu, missä ei ollut sillä lailla ihan hirveästi sisältöä mielestäni, niin siksi vain nämä pisteet. Eli siis ihan ok.

No nyt menee huonosti. Ensin tämä kaveri putoaa sillalta, ja sitten vielä salama iskee päähän! Sitten putoaa sillalta oikeasti, kohtaa jonkun olennon jonka kanssa tappelee joessa, melkein ajautuu vesiputoukseen. Kun alkaa näyttää vähän paremmalta niin joutuukin tappeluun olentojen kanssa jotka vievät nenän! En tiedä oliko tämä tarkoitettu huvittavaksi, mutta nämä vastoinkäymiset olivat sen verran rajuja, että oli kyllä vähän huvittavaa.

Kirjoitat hyvin, mutta tekstin konteksti jää vähän hämärän peittoon, siksi vain 2,5 tähteä. Tämän kaiken merkitys ei oikein aukea. Tuntuu että tämä ehkä olisi vain osa jotain laahempaa kokonaisuutta? Tai sitten tuohon epämääräiseen harmaaseen hahmoon joen rannalla, vieraaseen peilikuvaan, kaksoisolentoon luolassa ja lopun puunhalkojaan liittyy jotain syvempiä merkityksiä joita en tajunnut.

Kiva pieni tarina. Ihan romantiikaksi en ehkä kuitenkaan tätä luokittelisi, se ehkä hämäsi vähän lukiessa, kun odotin jotain vähän erilaista. Mutta ei tässä mitään vikaa ole, vaikkei ihan mitä odotin.

Tykkäsin myös, pitkälti samaa mieltä kuin Arska. Sinänsä hyvin perinteisen sadun kaltainen, mutta omaperäisellä tavalla kerrottu. Mukana oli myös hyvää huumoria, joka sai välillä melkein nauramaan ääneen.

Pieninä juttuina, niin aikamuodot vaihteli välillä, ja kaikki kolme kyläilevää ruhtinasta sanovat tämän:
"-Hyvää iltaa, rakkaani. En ehkä tunne minua vielä, mutta tulet kyllä vielä tuntemaan."
En pitäisi kaiketikin olla et.

Mutta siis, mukava vähän absurdi satu. :)

Aikamoinen kalajuttu!

Joo, kaheksan metrin kuha... kaikkea sitä. Eipä tähän hirveästi lisättävää ole.

Hauskasti kirjoitettu pätkä, jota oli todella viihdyttävää lukea!

Oikein mielenkiintoinen "avaruusseikkailu" - tai miksi tätä kutsuisikaan, eihän tässä ihan hirveän paljon oikeastaan avaruudessa käyty. Marsissa ja täysin vieraalla planeetalla toki.

Joitain selvästi aika nopeasti kirjoitettuja, ei ehkä täysin loppuun mietittyjä kohtia toki oli, kuten lukeva mainitsikin, mutta ainahan niitä jää. Jotkut kohdat menivät vähän erilailla kuin itse olisin toivonut. Esimerkiksi olisi kovasti kiinnostanut miten tuo Nasan selvittelytyö Curiosityn "hakkerin" suhteen päättyy! Pystyykö he hyväksymään sen että Emerson todella kävi Marsissa, vai jäikö se heille ikuiseksi mysteeriksi? Tämä juonikuvio jäi vähän kesken. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä miten Emerson laukoo uskomattomalta kuulostavia totuuksia pöytään, ja nähdä miten he siihen suhtautuvat. Jotenkin tuo visiitti Voharrilla ei tuntunut yhtään niin kiinnostavalta kun tuon väliin jääminen jäi kaivelemaan mieltäni... mutta nojoo, ymmärrän toki että monille muille varmaan tämä oli kiinnostavampi valinta tarinan fokukselle. Ja sentään pieni vihje Jinkeosta, kun tuo kivi oli ilmeisesti jäänyt sukuun perintökalleutena. Myöskin ehkä Voharr tuntui sen verran samanlaiselta kuin maa, ettei ehkä siksi noussut ihan niin jännittäväksi. Samoja ongelmia yhteiskunnan ja ilmaston kanssa kuin täälläkin, vaikka mielenkiintoinen skenaario siitä miten nämä oli ratkaistu.

Myöskin nuo viitteet ilmastonmuutoksesta, vaikka painavaa asiaa ovat ja kiintoisia näkemyksiä sinänsä siitä mihin se voi johtaa, niin täällä maassa kuin Voharrilla, niin jäi tässä vähän irrallisen tuntuisiksi. Sitä olisi mielestäni voinut käsitellä vähän syvemminkin kun se tuotiin mukaan.

Sitten pohdiskelin sitä että miten paljon heillä on samoja käsitteitä käytössä kuin meillä. Sosialismi ei ollut tuttua, mutta yksityinen omistusoikeus kuitenkin oli. Mutta keksinkin, että ehkä tuo alkukieli, jota puhuttiin, selitti ainakin osittain sen että yhteisiä käsitteitä löytyi, vaikka sitten ei kuitenkaan aina kaikkiin tilanteisiin... ehkä silläkin on rajansa. Kai sosialismi on kuitenkin sitten käsitteenä sen verran kaukana heidän yhteiskuntajärjestyksestä ettei telepaattinen alkukieli yllä niin pitkälle. Ihan hauska pohdiskella tuon kielen voimaa.

Vielä yksi kohta joka jäi vähän vaivaamaan. Tuskin haittaa kaikkia lukijoita, mutta itselläni on sen verran tieteellistä taustaa että tällaisiin tulee kiinnitettyä huomiota:
"- Oletetaan avaruusaluksen kulkevan tasan valonnopeudella ja sen sisällä pilotti astuu askeleen menosuuntaan. Eikö hän silloin kulje valoa nopeammin?"
Tuo ei nimittäin oikeasti ole yhtään noin. Suhteellisuusteoria menee tuossa jo aika monimutkaiseksi. No, eihän scifin siis missään nimessä tarvitse olla tieteellisesti täysin tarkkaa, mutta omalta osaltani tuo lausahdus nakersi vähän sitä uskottavuutta siitä että tässä olisi ylivertaista teknologiaa käyttävän sivilisaation meihin nähden huippuälykäs vierailija.

Nojoo, tässä tuli ehkä turhankin paljon kritiikkiä esitettyä. Hyvä tarina tämä silti oli, viihdyin sen parissa, ja sehän on tärkeintä! Joskus tulee näitä scifijuttuja ehkä luettua turhankin tarkkaan yksityiskohtia syynäten.