Arvostelut käyttäjältä TarraLeguaani

Mainitset kolmesti näin lyhyen tekstin aikana, että tytöllä on harmaat silmät. Se on liian monta kertaa. Karsi.

Tekstissä ja sinussa on selvästi paljon potentiaalia. Mukana on hienoja lauseita ja hyviä kuvailuja. Mutta itse tapahtumista ja taustoista jää vain kuiskaus, joka ei tavoita herkkiä kuuloluita muodostaakseen oikeita sanoja. Eli tämä on vain pätkä irtonaisena, siksi sitä on vaikea arvostella.

Tämä ei sitten taas puhutellut minua, joten en saanut tähän sellaista tunnelatausta kuin se ansaitsisi :/ Hyvin johdattelit asiasta toiseen, jotka kuitenkin liittyivät toisiinsa.

"Runosuoneni puhkeili", tämä ei mielestäni kuulosta hyvältä...

"etteivät ne kannata." Mihin ne-sana viittaa tässä? Yritin hakea sille merkitystä muutamankin virkkeen takaa, mutta en päässyt selvään lopputulokseen. Surun ja onnellisuuden tunteet?

"Rakastan tunteita". Ole spesifimpi, tämä on todella epäselvä. Miten voi rakastaa tunteita? Ymmärrän, että rakastaa tiettyä tunnetta, esim. energistä olotilaa, mutta kaikkia tunteita? Sitä paitsi ihminen tuntee jatkuvasti jotain.

"Nekö nyt sitten päättivät materialisoitua ja vilkuttaa mennessään. Lähteä heidän mukanaan, jotka ne olivat esiin kaivaneetkin." Oikein hienoa, hyvä!

Kolmas kappale hyppii liian nopeasti asiasta toiseen, eivätkä nekään liity tarpeeksi toisiinsa. Aika sekamelskapuuroa :/

Neljäs kappale hyppää taas aivan eri maisemiin. Olen Taruh:n kanssa samaa mieltä, että asiaa on tiivistetty liikaa. Ne eivät myöskään sovi yhteen. Itse teksti oli sujuvaa ja helposti luettavaa.

Voin tähän laittaa kirjoitus- ja lyöntivirheet, niin sinun on helpompi korjata ne:
- puidenlatvat
- panssarijääkäri komppania
- (tormakkaana -> vai tarmokkaana?)
- CV – rynnäkkövaunun / mars – merkin -> välit pois väliviivan ympäriltä
- alfa joukkueen
- Mikä -> Mika
- muistikuvan -> n pois
- ammustarvike täydennyksen
- alfa joukkue
- neljäkymmentäseitsemän litrainen
- �Citymarket� teksti
- jääräpää kouluttajat
- Pian Hessu kuitenkin löysi etsimänsä, telamiina -> telamiinan
- (kimmokkeet surivat betonista ja asfaltista -> vai surisivat?)
- vesi ja ilma – pistettä -> vesi ja ilma -pistettä
- suupaineet -> suupaineen
- katon harjan
- T-80 vaunuja
- bravo joukkueen
Ongelmana on siis enimmäkseen vain yhdyssanat, ei paha juttu siis :)

"mustavalkoinen viitta", laita tienviitta, minä niin kuvittelin maassa makaavan vaatteen.

"Joo. Toi meidän tankki on vähän tyhmä, Hessu myönsi hymyillen." :D

Tosi moni repliikki alkaa no-sanalla. Se tuppaa vähän ärsyttämään.

"Hän muisti elävästi alokaskaudella näkemänsä Puolustusvoimien esittelyvideon, jossa pioneerit kippaavat kuorma-autosta soraa tielle, jotta miinat jäävät näkymättömiin." -> Ehkä makuasia, mutta käyttäisin koko virkkeen mitalta imperfektiä.

On vaikea keskittyä näin moneen henkilöön, kun kukaan ei oikein ole selvässä pääosassa. Vaihtaisin sen yhteen henkilöön. Myöskin se, että kun alkaa tapahtua, tarvitsee selvittää mitä kukakin tekee sillä hetkellä, on raskasta ja pysäyttää tarinan etenemisen. Tulituksissa ja muissa tulee vähän niin kuin tauko. Jos keskittyisit yhteen ihmiseen, ei tarvisi joka kerta käydä koko porukkaa läpi, vaan välillä päähenkilön reaktio tai reagointi riittäisi. Jos hän sitten näkee jonkun muun tekevän jotain tai menevän jonnekin, voi sen kirjoittaa lisäksi. Hessu vaikuttaa olevan jotenkin eniten pääosassa, mutta sekin tulee ilmi vasta viimeisessä kappaleessa.

"Kauempana tien päässä, jossa näkyi T-risteys sekä kaksikerroksinen liiketila suurine katutason ikkunoineen ja toisen kerroksen asuntoineen, jokin pöllähti toisen kerroksen ikkunassa."
Kömpelö kaikkinensa.

"Suojalaseja ei löytynyt enää koskaan." Tämä ei sovi tyyliin. Jätä koskaan-sana pois, niin asia korjaantuu.

"Kauempana idässä, metsikön, jonne valtatie kaareutui, takana näkyi savuja ja liekkejä." Kömpelö.

"Hannu savut valmiiksi." Tämä huomio koskee muutamaa muutakin virkettä kirjoituksessa. Eli kannattaa katsoa milloin pilkku tulee nimeä ennen tai sen jälkeen. Tässäkin: "Hannu, savut valmiiksi."

Keskityin nyt aika paljon korjauksiin tekstissäsi, mutta keräsinkin kaikki nuhteet kasaan. Eli vain tämän verran minulta tulee huomioita, eikä se ole paljon näin pitkästä tekstistä. Quite good :) Sama tyyli jatkuu kuin edellisessä osassa; eksaktia tapahtumaa, varmaa tietoa ja selkeää kuvailua.

Minustakin tämä harppoo jo liian nopeassa tahdissa. Monta tärkeää asiaa jää välistä pois. Tuot magiaelementin tässä mukaan, josta ei aiemmin ollut puhetta. Yllätyin siitä. Millaisia taitoja aiemmilla sukupolvilla oli? Eikö näitä voinut käyttää hyödyksi taisteluissa tms? Jos tarinan on tarkoitus keskittyä vain prinsessan elämänkaareen, kuten oletan, alkaa aika loppua pian kesken, sillä hän on jo viimeisimmän kirjeen mukaan 46-vuotias... Eli tällä tahdilla et ehdi kirjoittaa enää kuin kirjeen tai pari... Jolloin kokonaisuus on liian väljä ja päämäärätön.

Jos tämän on tarkoitus olla eräänlainen prologi, se on hyvä ja mielenkiintoinen aloitus. Tämän jälkeen on kyllä siirryttävä kertomaan tarinaa 'perinteisesti'. Eli tämä olisi vain kertaus miten homma lähti käyntiin, prinsessa varttui ja sota alkoi. Juoneltaan tämä on aika perusfantasiaa.

Lähes kaikista nimistä tulee mieleen Game of Thrones :)

Ensimmäiseksi kirjoitukseksi tämä on hyvä. Ymmärrät juonen esittämisen ideaa. Aloitat hyvin, viet tarinaa eteenpäin pudotellen vähän tiedonmurusia. Minusta tämäkin voi olla alkujohdanto tarinalle, ja vasta seuraavan luvun alussa tehdään pientä henkilöhahmoesittelyä. Eli ensin on luotu tilanne, tapahtumat, avoimet kysymykset ja esitelty kaksi päähenkilöä. Tämä on tällaisenaan suhteellisen hyvä minun mielestäni :)

- "irroitettiin" -> irrotettiin
- Katso repliikkien merkitseminen ja johtolauseen väliset pilkut ja muut säännöt: Keskustelu - Kirjoittaminen - Kieliopillisia ohjeita
- Kertaile pilkkusäännöt
- "kun sille itselleen taas oli annettu lahja lukea punasilmäistä sinihaalarista ihmisriepua, joka vaeltaa täällä murheiden laaksossa." :D
- "huutikin" -> huusikin / "huuti" -> huusi
- "oksenninko" -> oksensinko
- "kavalti" -> kavalsi

Sirottelit joukkoon loistavaa huumoria. Juonellisesti tarina on hyvä, mutta ehkä hieman liian pitkälle venytetty tuo ryyppääminen. Eli jotain jostain välistä lyhennettynä tai poistettuna, olisi hyvä.

Eniten minua jäi vaivaamaan tuo markkojen käyttö. Tästä syystä olisin kuvitellut, että olet aika vanhakin mies, mutta profiilisivu paljastaa iäksesi hieman yli kolmekymmentä. Miksi esität rahat markoissa? Samoin tuo Gari Grandi. Tästä syystä tuntuu kuin tarina olisi lapsuusajoiltani, eikä meillä ikäeroa kauheasti edes ole. Joku hieman nuorempi ei edes muista markkoja, saati tiedä kuka tuo janoisten sankari on.

Näistä kirjoituksista tulee aina hyvä mieli. Olet onnistunut ottamaan kiinni lapsenomaisesta ajattelusta ja haaveilusta, jonka suurin osa aikuisista kadottaa kasvaessaan. Sisällöllisesti hieman lyhyt, mutta hyvä alku.

- Sijoittaisin tämän ennemmin fantasia-kategoriaan.
- Toisin poikien nimet aiemmin esille, koska nyt alkoi jo sanan 'poika' toisto ärsyttää. Myös muita vastaavia voisi käyttää enemmän. Muissakin sanoissa on hetkittäistä liiallista toistamista.
- "Vihreä silmäinen" > yhdyssana
- Mukavasti olet jakanut tekstin lukuihin. Ne rytmittävät hyvin lukemista ja katkeavat sopivissa kohdin.
-Tuntuu ehkä vähän hassulta, että veri on tuttu käsite pojille, mutta luunmurtuma ei...
- "eräs kasvaimen tapainen juttu", käyttäisin tässä ekstaktimpaa kuvailua. Tällainen sopisi vasta jälkikuvailuksi, kun yritetään yksinkertaistaa asia kuulijoille.
- Kiinnitä tarkkaa huomiota aikamuotoihin. Pääosin teksti on nätissä ja helppolukuisessa imperfektissä, muutaman kerran lipsahtaa preesensin puolelle.
- Myös käyttämäsi tyyli vaihtuu ihmisten puhetavassa. Lähes koko teksti on kirjakieltä, sitten se muuttuu puhekieleksi. Yhdenmukaista ne.
- Muutamaa kohtaa lukuunottamatta tekstisi on oikeinkirjoitettua. Se on helppolukuista, hyvin eteenpäin vievää ja mukava lukea.
- Juoni on mielenkiintoinen. Selität taustat ja idean, mutta ehkä vähän liian hennosti. Lopputulokseen johtavat tapahtumat tuntuvat eskaloituvan vähän liian nopeasti ja jyrkästi. Tarvittaisiin enemmän pohdintaa ja suurta epätoivoa, ennen kuin päädytään oman pään hakkaamiseen sorkkaraudalla. Nyt se tuntuu tapahtuvan liian heppoisin perustein ja jään sitä mukaan vain ihmetyttämään.