Arvostelut käyttäjältä Arska

No joo. Kyllä se hymy oli herkässä lukijallakin. Mukavaksi rakennettu tarina ja juuri sopivasti sen luonteeseen vielä lopuksi maukasta juonen juurta.
Tarinan tekee vielä leppoisamaksi se, että kirjoittaja ei esittele tekstissään naistenmiestä, vaan vähemmän ahkeraa remppaajaa jolle nousee tarve kuittailla kunnolla Minkkiselle. Mahtava kuitti, joka oli aivan oikein Minkkiselle. Eikä tainnut Irmelikään pahakseen panna.

No,huh.

Kylmäävän karua tarinaa, jolle tietysti on olemassa virike todellisuuden mysteerimurhista.

Mielikuvituksellisen kiehtova kuvitelma siitä kuinka asiat olisivat voineet mennä siinä yhdessä tapauksessa, jonka tämä "Uhri" tuo mieleen.

Hyvin rakennettu mielikuva, jolla todella saadaan lukija pysähtymään ajatuksineen kertaalleen vielä tuohon kolkkoon tapahtumaan.

Kieliopillisiin seikkoihin minulla ei ole valmiuksia puuttua, mutta tuskinpa on tarvettakaan. Teksti on helppolukuista ja kiinnostavalla tavalla kuvailussaan kiehtovaa. Aihe on kolkko, mutta sen karuudella tarina ei ratsasta, vaan juonen kiehtovuus liittyy kertomuksen siihen osaan, jossa todelliset tapahtumat paljastetaan lukijalle.

Mielikuvilla laitetaan mielikuvitus seikkailulle. Oivallista oivallusta.

Hyvää, asiapitoista tekstiä.

Siis, palautehan on kirjoittajalle erinomainen viesti siitä, että laadittu teksti on vastaanotettu ja se on herättänyt lukijassa mielenkiinnon. Palautteella on suuri merkitys ja siinä on oikeastaan se palkkio, jonka kirjoittaja luomukselleen saa.

Onko sitten niin, että tänne dumppaillaan kirjoituksia, joita ei itsekään enää sen jälkeen käydä kurkkimassa? Vai käydäänkö sittenkin kirjautumatta tarkkailemassa tekstin vastaanottoa, kuitenkaan ei enää vaivauduta "kuittaamaan" mahdollisesti saatua palautetta. Näinkin voi olla, ja silloin se kirjoittamisen palo lienee vain kytevä kipinä, johon jonkun pitäisi vielä antaa lisäpontta puhaltamalla oikealla tavalla.

Se, että joku jaksaa kannustaa ja antaa asiallisesti rakentavaa palautetta ansaitsee suuren huomionosoituksen. Näitä henkilöitä on vain kovin harvassa ja siksi he ovatkin erinomaisen tärkeitä omassa roolissaan.
Mikä olisi sitten tälläinen huomionosoitus? Se,mikä meidän kirjoittajien osalta on mahdollista, on huomioida saatu palaute ja omien mahdollisuuksien mukaan osallisua myös toisten laatimien tekstien kommentointiin. Tässä useimmilla meistä olisi kohentamisen varaa.

Aivan samoin kuin tämän viestiketjun aloittaja TarraLeguaani, koen minäkin saaneeni suurta hyötyä niistä palautteista, joita olen täällä kirjoitusteni osaksi saanut.

Kaikki asiallinen palaute on jokaiselle tekstille merkityksellinen ja ehkä kehittävintä se on silloin, kun siihen liittyy ohjaavaa kritiikkiä. Palaute, joka sisältää pelkästään positiivistä mielipidettä, ei ole niinkään merkityksellistä kehittymisen kannalta.

Kaikki saatu palaute on on aina paljon arvokkaampi, kuin siihen käytettyjen lauseiden summa. Toivottavasti palautteen saajat myös osaavat arvostaa sen antajaa siinä määrin, että huomioivat edes sen peukun verran.

Kiitos Tarralle ja kaikille muillekin palautteen antajille. Te teette todella arvokasta ja ansiokasta työtä jaksaessanne huomioida näitä esille laitettuja kirjoituksia.

Tämä runo?

Tämä saa minut hieman hämilleni. Olen mielestäni aiemmin löytänyt runoistasi sisällöllisen kertomuksen, siis jotain sellaista mitä ei aivan suoraan tekstissä mainita. Taatusti sellainen tässäkin on, mutta ovi ei aukea nyt minulle. Toki tämäkin on leppeän lyyrinen rakenteessaan, mutta se pieni tuikkiva valo ei nyt osu silmääni. Syy varmaan on omassa mielentilassani, joka ei liene valmis ottamaan vastaan symboliikan kaikua.

Aistin tässä jotain,joka varsinkin tuossa viimeisessä säkeessä tuoksuu huumorilta. En saa siitä kiinni, mutta omapa on ......

Selkeä, soljuva ja en tiedä miksi pidän tätä myös humoristisena.

Jätä minut tähän tunnelmaan, äläkä paljasta runostasi enempää.

Minä en työskentele talouspolitiikassa, enkä ole tutustunut Thomas Pikettyn teokseen. Silti ensimmäiseksi käsitteeksi nousi mielessäni ihmetys tulkinnastasi. En ole älykkö, joten ehkä käsitteeni asiassa siksi meneekin toisille urille.

Kuinka yksilön edun alistaminen edistää tasa-arvoa? Ymmärrän yhteisen edun asettamisen yksilön edun sijaan tärkeimmäksi prioriteetiksi, mutta mielestäni se ei ole sama, kuin yksilön edun alistaminen.

Ymmärtääkseni tasa-arvoa ei synnytetä alistamalla, eikä pakottamalla(esim. lainsäädännöllä)Lainsäädännöllä pystytään kyllä ohjaamaan käyttäytymistä tasa-arvoiseen suuntaan, mutta luoko se todellisen tasa-arvon?

Otat vertauksena alistamiseen orjakaupan ja siinä tapahtuvan yksilön alistamisen. Jos palaamme tuohon johdantoosi: joskus on alistettava yksilön etu ajatellessamme tasa-arvoa, niin ymmärrän tämän toimivan ristiriitaisesti johdannon jatkon kanssa. Kuinka tasa-arvo tulee tässä yhteydessä toteutetuksi?
Kiinnitin lisäksi huomion tässä yhteydessä liittämääsi ilmaisuun ihonväristä. Ojuutta on esiintynyt joka puolella maapalloa, eikä kaikkien orjien ihonväri suinkaan ole poikennut ns. isäntäväestöstä. Amerikan sisällissodan syttymiseen en laajemmalti ota kantaa, koska älykkönä osaat varmemmin asian ilmaista, mutta käsittääkseni sitä eivät alottaneet orjat, eikä orjuuden lopettaminen ollut sen sodan perimmäinen syy.

Poikkeat välillä varsin pitkälle sivuraiteelle alkuperäisestä aiheestasi, en lähde sille polulle.

Palaat tähän taloudelliseen tasa-arvoasiaan Thomas Pikettyn laskelmissa. 730€ kuukaudessa/ persoona? Jos maailmassa oleva varallisuus jaettaisiin tasan, niin summallahan ei silloin olisi merkitystä, vaan sillä ostovoimalla, joka jokaisella olisi käytössään. Se määräytyisi taas kysynnän ja tarjonnan kautta. Jälleen älykkönä osaat päätellä, mitä ajan takaa. Pienen hetken kuluttua varallisuus olisi taas kasautunut niille, joilla olisi tarjottavana riittävästi kaupallisesti hyödynnettäviä tuotteita.

Kirjoitat mielenkiintoisesta asiasta, mutta käytät kovin monimutkaista ilmaisukieltä. Miksi? Itse olen ymmärtänyt niin että, yksi älykkyyden ilmenemismuoto on se että, osaa ilmaista monimutkaisetkin asiat yksinkertaisen ymmärrettävällä tavalla. Paitsi tietysti poliittinen äly, joka ilmaisee asiat mahdollisimman moniselitteisesti ja juuri niin että jälkiviisaudelle jää aina tila jossa selitetäänn alkuperäinen tarkoitus käänteisesti.

Kiitos näkemyksestäsi. Oli mielenkiintoista paneutua siihen ja valitan oman kommenttini pintapuolisuutta. En halunnut lähteä luotaamaan tekstissäsi esitettyä kokonaisuutta syvemmälti, sillä kommenttini olisi silloin kasvanut aivan liian mittavaksi, eikä sen anti, jos sitä tässä nyt oli juurikaan, olisi lisääntynyt.

Mukavasti lähtee juoni kuljettamaan lukijaa. Ja viekin sitten mennessään sujuvasti ja jopa ovelasti harhauttaen.
Lyhyeen tarinaan olet saanut sisältöä melkoisesti ja juoni tukee kerrontaa kautta tarinan etenemisen. Lopussa odottelin yllätystä ja sieltähän se löytyikin. Hienosti vedetty! Tuo alun kevyt leukailu taksisuharin kanssa nivoutuu hyvin loppuratkaisun kanssa ja tekee tarinasta joustavasti etenevän aivan viimeisen lauseen loppuun asti.

Tarinan alku on hyvin rakennettu ja selkeän kerronnan myötä fantasiaan pääsee mukaan helposti. Myös kuvailu on kiinnostusta herättävää ja juonen käynnistäminen on onnistunut luomaan kiinnostavan vaiheen fantasiatarinan alkumetreiltä lähtien.

Henkilöhahmoissa on selkeä persoonallisuus, joka varmasti tulee kertomuksen edetessä vahvistumaan ja tuomaan monenlaista mutkaa herrojen taipaleella.

Tämä tarina alkaa rakentua jo ensimmäisestä jaksosta omaperäiseksi ja ainakin ensivaikutelmiltaan tuntuisi muodostuvan sadunomaiseksi, mikä fantasiatarinassa ei suinkaan ole kielteinen piirre.

En nyt ensimetreillä lähde laatimaan kovin mittavaa kommenttia, vaan jään kiinnostuksella odottamaan tulevaa. Tämä on tarina, jota tulen seuraamaan innokkaasti.

Hyvä alku.

Annoin heti viisi tähteä, vaikka se tietysti on liikaa. Enhän voi kuin aavistella mitä jatkossa on tuleva.
Pidän tavastasi rakentaa lyriikkaa vertauskuvalliseen kerrontaan. Tutkin nämä kaikki runosi, mutta kommentoin vain tähän. Ota tämä keskiarvona arviointiini.
Leikittelet runomuotoisesti ja liität sanomaasi myös upeasti eroottisia värejä. Hienovaraisesti käsittelet ottamaasi aihevalintaa ja luot kokonaisuuteen kepeän ja helposti omaksuttavan tunnelman. Kaunista lyriikkaa.

Valitsin kommentoitavaksi tämän runosi, koska jostakin syystä jäin leikittelemään kahden viimeisen säkeen paikan vaihdolla.

Runosi kertovat, ettet suinkaan aloitteleva kirjoittaja runojen matkassa. Jäin miettimään: Olenko lukenut runojasi jossain toisessa yhteydessä?

Kiitos runohetkestä.

----Arska-----

Löysin tämän runon muutama päivä sitten. Runossa on syvällisessti puhutteleva sanoma, jonka aistin, mutta en silloin vielä lähtenyt kommentoimaan. Tiesin tämän vaativan lukijalta enemmän kuin pintapuolisen lukukerran.

Ja mitä löysin?

Proosan ja lyriikan herkkä yhdistelmä luo mielikuvan runohenkilön mielenmaiseman seestymiseen. Kipeiden elämänvaiheiden ohituksen hetkeen, jolloin mieli vapautuu näkemään lähellä luotettavan ystävän, jolle voi paljastaa todellisen minänsä. Toki runohenkilö voi kuvastaa kirjoittajan omia kokemuksia, mutta jokin saa minut uskomaan toisin. Runohenkilö on kirjoittajan luovuuden hedelmä, vaikka ehkä heijastelee myös kirjoittajan itsensä sisäistä maailmaa.

Runossa tuo runominä avaa sisintään jonkun luotettavan katseelle, mutta samalla tuntuu myös itse etsivän ja löytävän sisälleen piilotettua elämäänsä.

Syvällisesti ja herkällä tunnelmalla avautuva runo, jonka loppu kuvastaa kauniisti sitä kuinka luottamus ja usko tekevät yhdessä lopulta sen, mihin ei väkevinkäävn voima pystyisi.

Mitä muuta tästä runostasi löysin?

Usko pois.

Löysin myös aimo annoksen piilotettua leikkimielisyyttä.

---kiitos runostasi------

Runoon sisältyy tarina ja se on hyvä juttu. Minusta runoissa on oltava sisällä myös tarina, vaikka kuinka pieni, mutta tarina silti.

Tähän runoosi olet laatinut omaperäisen tarinan ja sen sisälle hienovaraisen huumorin. Täydestä tähtitaivaasta peittyy yksi pienen pilven taa ja se pilvi tulee tuosta yhdestä toistosta, jonka koen hieman karahtavan soljuvassa runossasi. Valitse / valitsen sana kahdessa perättäisessä säkeessä nostaa mieleeni toiston vaikutelmaa. Ehkä sujuvan soljuva lyyrisyys etenisi pienellä muokkaamisella ( esim. "itse teen tänään ne parhaat...). Runon laatijalla on oma syynsä käyttää juuri valitsemaansa muotokieltä, joten yksittäisen lukijan näkemykset voi jättää ilman isompaa huomiota.

Erinomainen runo, jonka oivaltava aihevalinta on toteutettu hyvällä maulla. Kiitos Tuija, nautin tuosta kokonaisuudesta.